<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Saaralla on salaisuuksia puolisoltaan. Hänellä on jemmatilillä takuuvuokrarahat, ihan vain siltä varalta, että tilanne käy sietämättömäksi, ja hänen pitää muuttaa pois.

 

Saara ei osaa sanoa puolisolleen, ettei rakasta enää kuin ystävänä, intohimo on kuollut. Saara ei ilkeä sanoa, että miehen sukulaiset ovat vielä kamalampia kuin hänen sukulaisensa. Hänestä tuntuu, että hänen oletetaan pitävän aisoissa hirviö, jonka joku laski vapaaksi vahingossa. Hän ei tahdo olla lapsenvahti, vaan puoliso. Kun toista päivää juova kännihirviö yritti leperrellä tyttärelleen, tytärpuoli sanoi Saaralle, että hänen pitäisi vahtia isää, ettei hän joisi niin paljon. Saarasta se ei ollut kuitenkaan ole hänen asiansa. Jokainen huolehtii itse itsestään.

 

Heillä oli ongelmia myös makuuhuoneessa, Saara ei jaksanut enää innostua miehensä lähentelyistä, ei hän vastaankaan pannut, mutta itse hän ei saanut sänkypolkasta enää mitään irti. Hämärästi hän muisti, millaista oli rakastella, kun oli mukana, mutta nyt oli itsetyydytyskin jäänyt pois. Hän ei tuntenut enää itseään naiseksi.

 

Kun puoliso tahtoi keskustella heidän liitostaan, Saara tunsi suunnatonta vastenmielisyyttä asioiden puimiseen. Eikö mies nähnyt, että hänellä voisi olla korjaamista itsessäänkin, ainakin alkoholin käyttö ja taloudellisen vastuun kantaminen. Ei kaikki voinut olla pelkästään Saaran syytä. Saara oli muuttumassa muumiksi.