<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Meillä töissä ollaan kovasti messuilla loppuviikko. Tarkoittaa sitä, että piiperrän kovasti sairaslomani aikana rästiin jääneitä hommeleita loppuun ja samalla roikun netissä sen kun kerkeän. Yleensä kun en kerkeä, niin viimeisin seurantaan ottamani blogikin on jostain vuosisadan alusta. No ei ihan, mutta melkein. Nyt on vielä pari päivää ottaa vahinko takaisin.

Samalla olen tehnyt blogitutkimusta tyyliin ”miltäs nyt minusta tuntuu”. Olen huomannut, että pidän niistä paljon mainostetuista/ parjatuista/ halveksutuista haircut-blogeista. Ei minua kiinnosta mitään vakavaa ja elämää suurempaa opiskella netissä, sen puolen joutuu jo tekemään töissä. Ei kun vaan sosiaalipornoa, ihmissuhteita, hyviä tarinoita, kivoja kännijorinoita, huimausaineita, kissoja, itsensähäpäisyä ja ruoskintaa, rakkautta, ihastumisia, tekstiviestejä, baari-iltoja, bändejä ja muuta mukavaa. Pääasia, että jokin yhdistää, elämisen maku vaikka – maistukoon sitten vaikka paskalta, kunhan tekee sitä rehellisesti. Ja sitten ihmetyttää joidenkin kommenttipalstoilla vaeltavat heinäsirkat (tai muut nomadit tuhoeläimet), joiden ainoa anonyymikommentointi koskee bloginpitäjän ojentamista. Tai sitten todetaan, että tää on niin kamalaa, kauheeta, siirappista, ihanaa, ETTEI SE VOI OLLA TOTTA. Siis haloo. Vaikkei se totta olisikaan, se on julkaistu, ja sen saa uskoa tai olla uskomatta, mutta mikä hiton poliisi sitä pitää olla toisten blogien suhteen.

Sama oli minunkin ensimmäisen blogini aikana, kun erehdyin kirjoittamaan rehellisesti ja suoraan elämästäni. En kuulema ollut oikea, ja jätä nyt jo se mies ja lakkaa ruikuttamasta. Minun puolestani saa ruikuttaakin, jos vain tekee sen vaihtelevasti eikä aina samalla tavalla. Joskus minusta tuntuu, että elämä on minulle vain kirjoitusmateriaalin keräys ja –kierrätyspiste. Ehkä joskus tästäkin uusiokäyttötavarasta saa maksun.

Tällä kertaa olen viisaampi, en käytä tarinoissa suoraan omakohtaisia tapahtumia. Tai jos vaikka käytänkin, niin sitäpä ei kukaan tiedä. Ainakin sotken niihin jonkun toisenkin tarinoita. Toistaiseksi ei ole vielä kenelläkään mennyt hernepelto nenukkiin. Hyvä niin, keep up the good work. Vai johtuneko siitä, että en ole vielä saavuttanut niin laajaa lukijakuntaa kuin edelliselläni sain aikaiseksi. Hyvä niinkin. Pohjalta on hyvä ponnistaa, jos vielä joutuu pyllistämään pitkään.