Olen touhunnut liikaa sairaslomallani. Viimeiset pari päivää ovat kuluneet kuumetta poltellessa. Sen lisäksi jouduin vielä eilen ajamaan 400 kilometria, että sain meidät pois jostain päin Pohjois-Suomea. Mies onnistui nappaamaan vielä aamuhumalan, vaikka tarkoitus oli, että hän toimisi kuskina edellisen illan pikkuhumalluksen jälkeen.

Ei oikein ajatus lennä. Sen verran kuitenkin tuli mietittyä, että kurjaa on, kun ei pidä yhteyttä vanhoihin ystäviinsä. Ne kun tuntuvat vain olevan niin kaukana ja elämäntilanteetkin ovat aivan toiset kuin tutustuessamme. Silti, jotain jää aina kaipaamaan, mutta ei jaksa taistella päästäkseen niiden itserakennettujen esteiden taakse.

Voi meitä heikkoja. Sekä fyysisesti että psyykkisesti.