<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viikonloppu oli mukava. Ihan aikuisten oikeasti. Miehen isäpuoli on todella charmantti, hieno ja mukava ihminen. Ihmettelen todella, miksi miehen äiti on moisesta eroon tahtonut. Tai sekin kyllä selvisi. Äiti oli kuulema ollut sairaalloisen mustasukkainen, mies kun oli joutunut työkseen matkustelemaan ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Siitä oli noussut niin kova poru, että äiti oli jopa laittanut yksityisetsivän isäpuolen perään. Mitään ei ollut paljastunut, mutta äiti vaan ei ollut uskonut.

 

Nyt ymmärrän senkin miksi miehen äidin nykyinen puoliso on sellainen tossun alle viritetty nysverö, joka ei tee mitään neuvottelematta vaimonsa kanssa. Selvisi monenlaisia asioita siitä pariskunnasta, tai siis siitä miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Mutta voi voi, olisivatpa he olleet yhtä vastaanottavaisia, mukavia ja huumorintajuisia kuin miehen isäpuoli. Olisin voinut oppia pitämään siitä suvusta.

 

Ilma oli komea, en tosin ulkoillut, pääsin keittiöhommiin siksi aikaa, kun mies ja isäpuoli kaivoivat pihalle salaojaputkia. Illalla sitten syötiin hyvin ja hartaasti karjalaisia perinneruokia uuden sadon viinin kanssa, ja sitten juotiin. Oikein nauratti sunnuntaina, kun tajusin meidän istuneen lähes 12 tuntia keittiönpöydän ääressä. Eikä mieskään juonut itseään aivan tolkuttomaan tuubaan. Helpotuksen huokaus.

Kun eilen pääsimme kotiin, ei paljon muuta tapahtunut kuin ruokailu, makoilua, yksi rytmihäiriökohtaus ja aikainen nukkumaan meno. Se rytmihäiriökohtaus ei ollut kyllä kiva, oikeastaan se oli pahin aikoihin. Luulin jo hetken, että nyt se muuttuu joksikin muuksi kuin vaarattomaksi sivurytmihypyksi. Onneksi se meni ohi, nappasin puolikkaan rauhoittavan, etten vain pahenna asiaa hyperventiloimalla.