<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävin gynekologilla, olihan sillä retkellä hintaa. Yleensä kun on se mielikuva, että nainen haaransa levittämällä SAA rahaa, niin tällä kertaa minulta kyllä meni rahaa. Ja paljon. 20 minuutin istunto ja lasku oli 62 euroa. Tsiisus. Piti oikein miettiä, että menisinkö ansaitsemaan rahaa sillä värkilläni vai millä maksaisin laskun.

 

Hyvä asia oli, että kaikki on kunnossa. Kuulema vuoden päästä kannattaa tulla uusintakatsastukseen, mutta luulen, että en mene ennen kuin parin vuoden päästä. En jumakekkura ryhdy maksamaan etopyllistelystä. En vaikka henki menisi. Ja siinä todennäköisesti sitten olivat ne surullisen kuuluisat viimeiset sanat.

 

Mutta otsikkoon; se on kuulema ihan oikeasti jonkun kokemattoman lääkärisanelujen purkajan aikaansaannos. Lääkäri oli oikeasti sanellut, että muu status normaali. Noh, she´s getting there, sanois ameriiikalainen.

 

Siitä hienolla aasinsillalla toiseen aiheeseen, joka on ameriikan kiitospäivä. Sen juhlan tarkoitus ei ikään ole minulle sivistymättömälle tollolle selvinnyt, kun että jotain tekemistä sillä on intiaanien, uudisasukkaiden ja kalkkunan kanssa. Toinen mielenkiintoinen piirre kinkerissä on huominen, tiesittekös, että ameriikka syö ja kiittää tänään niin paljon, että huominenkin menee laakereilla levätessä. Heillä on yleinen vapaapäivä, jonka nimi on – ettekä muuten naura – Day after Thanksgiving. Jotta siitäs saitte. Kyllä ameriikka on hieno maa.

 

Nyt siirryn amerikkalaisvastaisuudestani pohtimaan huomista firman pikkujoulua ja sitä, kuinka maltan olla juomatta niin paljon, että tulee esimiehelle painavaa asiaa. Esimerkiksi niin kuin tuopilla päähän.