<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt se on ohi, ainakin suurimmaksi osaksi. Vielä muutama mattimyöhänen pyörii pöydän ympärillä ja vinkuu jokukortteja, lahjuksia tai suklaarasioita, joilla muistaa tuikitärkeitä yhteistyökumppaneitaan. Suurimmaksi osaksi laardi, rehut ja muu tilpehööri on jo kuitenkin postissa tai perillä.

 

Sunnuntaina kävin Tallinnassa sen miehen kanssa, joka asuu meillä. Matkustimme herroiksi supersiikätillä eka luokassa, söimme aamupalaa, teimme ennakkotilauksen, kävelimme pitkin Tallinnaa, visiteerasimme hauskoja antiikkipuljuja, ostelimme jotain joulutorilta, kavimme baarissa, ostimme lisää alkoholia ja savukkeita, kävimme baarissa, kävelimme satamaan, kävimme baarissa ja astuimme laivaan. Söimme myöhäisen lounaan ja nautimme kerrankin vaivattomasta matkanteosta. En ole aikaisemmin ymmärtänytkään eroa ensimmäisen ja turistiluokan välillä. Nyt ymmärrän. Olen valaistunut.

 

Saimme parkkisakot, pääsimme yhden ystävän kuskaamina kotiin ja sitten taas mies sai alkoholikohtauksen ja melskasi aina neljään saakka aamulla. Jouluviinat säästyivät, mutta hätävaraputeli meni, samoin kuin minun ja naapureiden hermot. Maanantai ei ollut hyvä päivä töissä eikä kotona. Tein nalkutuksen maailmanennätyksen ja uhkasin juoda itseni samanlaiseen kuntoon seuraavan kerran kun pitää anopin luokse mennä. (Ja minä muuten teen sen, siinähän jeesustelevat sitten.)