<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuljen julkisilla kulkuvälineillä työmatkat. Siinä on kummasti aikaa ihmetellä elämää tai, mikä vielä parempi täällä pääkaupunkiseudulla, lukea ilmaisjakelulehtiä. Kun tiedetään se, että suomalaiset ovat lehdenlukijoina huippuluokkaa, samoin on lukutaidon laita, ja toisaalta tiedetään sekin, miten paljon lehden tilaaminen kotiin maksaa, on ainakin tällaiselle uusioköyhälle sivistystä ylläpitävä voima kaksi nimeltä mainitsematonta lehdykkää. Olisi toki kiva lukea Hesari joka aamu. Kenellä siihen vain on aikaa? Viikonloppuisin juuri ja juuri sunnuntainumero ja kuukausiliite uppoavat, mutta itse asiassa nekin ovat antaneet tilaa Pressolle, jonka menin höyrähdyspäissäni kestotilaamaan ainakin vuodeksi. (No kun sain niin halvalla... ja saihan se jonkun taittopalkinnonkin tässä taannoin.)

 

Ei ilmaisjakelulehdissä paljon tyylillä brassailla, uutiset ovat suoraan tietotoimistoilta tai emolehdiltä, mutta saa ainakin tuoretta tietoa helposti luettavassa muodossa. Ja hommaan riittää juuri sopivasti työmatkaan menevä aika. Kummasti sitä viisastuu joka päivä pikkuisen, mutta harva tiedonmurunen sieltä kuitenkaan jää muualle kuin lyhytaikaiseen muistiin.

 

Tosin eilen oli kiva tieto Lucian päivästä, se on juurtunut pohjoismaihin siksi, että sopivasti sattuu valontuoja Freyan muistamisen kanssa samalla punttuulle. Freyaa on juhlittu vuoden pimeimpään aikaan. Vanhaa pakanaa lohduttaa aina, että kyllä se kansa tiesi, miten kätkeä papinperkeleiltä omat juhlansa.

 

Lukeminen on kivaa. Lukisin enemmänkin, ellei meillä asuisi se yhtiöseurallinen tyyppi, jonka mukaan minun lukemiseni estää häntä nauttimasta seurastani 100 –prosenttisesti. Joudun siis pitämään vakan alla kynttilää.