Tietenkään minä EN pidä eppunormaaleista (siis jälkeen muumuupapamuumuun), mutta otsikko taitaa olla suora lainaus jostain Martti-herran sanoituksesta. Helvetistäkös minä tiedä kuka niillä sanat tekee, en ainakaan mikään fani ole.

Onnelliseksi minut tekee kahvi, voileipä, hiljaisuus, aamu ja ajatus siitä, että kohta voi mennä takaisin sänkyyn ja jatkaa unta. En tosin mitään kivoja unia nähnyt taaskaan, mutta kyllä ne aina kotiolot voittaa.

Lahjat ovat paketissa. Ei ole krapula. Kaapissa odottaa vielä kolme siideriä, jotka todennäköisesti kiskaisen lueskellessani muiden tuotoksia, elikkä blogeja. Teillä on lukijoita, trust me. Ainakin aamukännistä kommentointia saattaapi taas olla luvassa. Ja sitten hävettää kun toisen kerran herää.

Turhaan niitä espanjan vihanneksia morkataan. Säilyy ihminen nuorempana ja kasvaa, kun syö vähän säilöntä ja rikkaruohonestoaineita. Tämä lausunto liittyy aamupalaani, joka juuri sotkee näppistä. Minä juon nyt kahvia. Ja jos ei huomisen jälkeen mitään kuulu, olen uponnut jossain pikkupurkissa Tallinnan ja Helsingin välisiin hyisiin aaltoihin, tai sitten olen törmännyt siihen valkoiseen ratsuun, ei kun ritariin, joka kuskaa minut pois kaikesta pahasta.