<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen tytärpuoli tuli yökylään. Mies häntä kyllä varoitteli, että edelleenkään meillä ei ole vierasmakuuhuonetta, joten elämä, erityisesti nukkuminen, olohuoneessa saattaa osoittautua tuuliseksi hommaksi. Mutta neiti tahtoi tulla kuitenkin. Hyvä niin, onhan se hienoa, että tyttö tahtoo tavata isäänsä.

Ilta sujui yllättävän rattoisasti, minä tietenkin tapani mukaan hipsin nukkumaan jo kello hyvissä ajoin. Tyttö huomauttelee säännöllisin väliajoin, että hänenkin pitää saada nukkua, koska edellisenä yönä ei ollut uni maistunut ja aamulla oli kuitenkin aikainen nousu työharjotteluun. Kuitenkin neiti viihtyy tietokoneella, chattaa ja irccaa. Mies katsoo elokuvaa. Juuri ennen elokuvan loppurytistelyjä neiti saa päähänsä sammuttaa telkkarin, ”koska nyt hän aikoo mennä nukkumaan”. Mies vetää herneen nenukkaan ja sitten onkin meidän kaikkien yhteinen ja rakas harrastus huutoräyhä päällä. Minä herään, saan sydämentykyksiä, ahdistun, hikoilen niin että lakanat kastuvat ja tietenkin menetän yöuneni. Siinä vaiheessa kun kaikki muut jo nukkuvat, pyörin sängyssä, tuskailen ja ahdistun vielä lisää.

Tänä aamuna kun kello soi kuuden jälkeen, molemmat huokailevat ja kääntyilevät merkityksellisesti sängyissään, kun häiritsen heidän untaan. Hetkellisesti tuli mieleen, että kyllä minä sittenkin taidan ymmärtää niitä tappajaraivohulluja, joiden päässä napsahtaa ja ne murhaavat perheensä sänkyyn. Oli nimittäin siinä ja siinä kintaalla.

Päätin sitten kuitenkin lähteä käyttämään tämänkin aggression kustannuspaikallani. Voisikohan sitä pitää vahinkona, jos jotain niin kuin esimerkiksi printteri tai kopiokone kaatuu ensimmäisen hankalan työkaverin päähän?