<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Päivä näyttää siltä, että voisin jakaa kanssanne muiston nuoruusvuosiltani. Joskus 19-kesäisenä hupakkona olin lähdössä interrailille – alunperin yksin, kunnes ystäväni hankkivat kaveripiiristään 8 vuotta vanhemman neidon mukaan matkaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, matkastamme tuli odysseia halki Euroopan. Jouduimme erinäisiin kommelluksiin jokaisessa maassa, niin kuin asiaan kuuluu.

 

Pahin oli kuitenkin Ranska ja Pariisi. Saavuimme iltamyöhäisellä Pariisiin eikä vapaata hotellihuonetta löytynyt mistään. Aikamme pähkittyämme luovutimme ja majoituimme tuntihotelliin. Ilta meni rattoisasti ikkunasta seuratessa kadun tapahtumia, yö vielä riemukkaammin kuunnellessa eriasteisia sukupuolielämäperformansseja. Aina välillä miesääni huuteli ovemme takana ja rynkytti ovea ja ovenkahvaa. Olimme kuitenkin vetäneet ison vaatekaapin oven eteen, ettei sieltä noin vain läpi tultu seuraa hakemaan.

 

Seuraavana aamuna läksimme koluamaan hotelleja silmät ristissä, poishan sieltä oli päästävä. Hotelli löytyi ja päivän pari kiertelimme Pariisia kuni kunnon turistit konsanaan. Mitä nyt maksoimme joka paikassa ylihintaa, kun emme puhuneet sanaakaan ranskaa. Siinä tuli tutustuttua ranskalaisen kulttuurin epämiellyttävämpään puoleen, nationalismiin, rasismiin ja omahyväisyyteen.

 

Matkakumppanini sitten jostain baarista pokasi senegalilaisen rastapään Princen, joka kuljetteli meitä underground mestoissa, baareissa ja muissa ei niin tavanomaisissa nähtävyyksissä. Princen hyvä puoli minun mielestäni oli se, että hän puhui ranskaa. Huono puoli taas se, että aina kun ystävättäreni jätti meidät kahden, hän alkoi pokata myös minua. Stereotypiaa... Yksi ilta vierailumme loppupuolella olimme taas baariin menossa, kun Prince ehdotti, että kävisimme lähiössä hakemassa hänen kirjeenvaihtoilmoituksensa vastauksia yhden hänen ystävänsä luota. Mitäs me tyhmät blondit suomalaistytöt, tietysti suostuimme, olihan sen jälkeen luvassa partyilyä yön läpi.

 

Princen ystävätär, vanhempi vaalea nainen laski meidät sisälle asuntoonsa. Mietin, että hän vaikutti jotenkin kiusaantuneelta tai vaivaantuneelta, mutta sen kummempia pohtimatta porhalsimme sisään suoraan poliisisarjaan. Käytävän molemmissa päissä seisoivat miehet, jotka osottivat meitä rivolleillaan ja huutelivat jotain ranskaksi tietenkin... Minä purskahdin hysteeriseen nauruun, päässäni pyöri ajatus, että tännekö asti sitä piti tulla kuolemaan näin omituisessa tilanteessa. Ystävättäreni taas purskahti itkuun, hänen päässään varmaan pyörivät samansuuntaiset ajatukset.

 

Hivenen siitä tilanne rauhottui, Prince ja hänen ystävättärensä lyötiin rautoihin ja vietiin samantien odottavaan maijaan ja meidät toiseen poliisiautoon ja asemalle. Kukaan ei tietenkään puhu sanaakaan englantia, eikä meille selitetä mitään mitä on tapahtunut. Asemalla meidät tungettiin samaan isoon rautakalteriselliin, jossa jo valmiiksi istui ryhmä yötyötätekeviä naisia, ilolintusia.

 

Minä kiljun konsulia ja harrastan räävitöntä englannin ja suomenkielistä solvaustekstiä, kun yksi daameista ystävällisesti varoittaa minua pitämään suuni soukemmalla, voisin joutua yksin eristysselliin. Aika kuluu, väsyttää, vituttaa ja janottaa. Vihdoin meidät poimitaan pois putkasta ja nämä kaksi onnetonta dekkaria, jotka olivat suorittaneet pidätyksen, päättävät ryhtyä takomaan meille järkeä päähän, ranskaksi tietenkin. Jostain pahasta ne puhuvat, jankuttavat sanaa "Om". Kuten sanottu, me emme ranskaa ymmärtäneet, joten setien piti oikein piirtää kikkarapäisen neekerimiehen kuva, ennen kuin hokasimme, että Prince tässä se paha poika oli.

 

Kun ei kuitenkaan kuulusteluissa mitään selvinnyt eikä ranska-englannin kielen tulkkia paikalle saatu, oli koko poppoo laskettava vapaaksi joskus viiden aikaan aamuyöstä. Sitten Prince vihdoin pääsi kertomaan meille mitä oli tapahtunut.

 

Häntä epäiltiin valkoisesta orjakaupasta, koska hän haki naisseuraa Senegalin matkalleen jakamaan matkakuluja. Ja tietysti kun hän vielä muutaman päivän oli liikkunut parin tyhmän suomalaisblondin kanssa ympäri kyliä, oli poliisin mielestä keisi selvä ja sitten meitä kaikkia vietiin. Loppu hyvin kaikki hyvin, meillä oli päivä aikaa pyöriä Pariisissa ennen lähtöä eteen päin, se tapahtuikin näppärästi nukkuen. Prince yritti vielä kääntää ystävättäreni päätä, että hän jäisi loppulomakseen Pariisiin, mutta taisi meillä molemmilla olla sen verran karvas maku suussa etokaupungista, että kiire oli pois.

 

Jotta siinä syy, miksi en pidä Pariisista, enkä ikinä aio opetella ranskaa. Onhan se ainoa paikka missä olen joutunut pidätetyksi.