Eilen kun olin tulossa junassa kotiin, hyppäsi kyytiin alamaailman herra, jonka habitus oli hivenen räjähtänyt ja maistettu oli sillekin päivälle muutama huikka. Herralla oli viehättävä Englannin Elisabethin kruunajaispäähinereplika päässään. Hivenen kärsinyt ja ruttuinen, mutta ilmeisen lämmin oli hänen hiippansa.

Yht´äkkiä puliveivari puhkesi puhumaan, kohdistamatta sanojaan kenellekään hän loihi lausumaan:

- Vatikaanin paavi on homo. Minä en ole homo, minä olen Hytönen.

Herra Hytönen selitti olleensa työttömänä 5 vuotta ja päättäneensä lähteä Vatikaaniin auttaamaan ja tuuraamaan paavia. Sen oli ilmeisesti tarkoitus selittää hänen korkea päähineensä. Valitettavasti poistuin junasta, jäi loput tarinasta hämärän peittoon. Mutta kasvoille jäi hymy, oli sen verran räväkkä aloitus saarnassa.