<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime yönä olin kuulema nauranut unissani lähes ratketakseni. Olen kateellinen itselleni, en nimittäin laisinkaan muista, mikä niin on naurattanut. On se kumma, kaikki painajaiset kyllä jäävät mieleen kuin takiaiset. Pahimmista painajaisista saa kärsiä useampana yönä. Mutta viime yönä nukuin kuin tukki. Johtuu varmaan siitä, että jouduin nappaamaan sirdaludin, vanha nainen venäytti niskastaan jonkun pikkulihaksen, joka sitten jomotti ja jurnotti koko päivän.

 

Vanheneminen on jännittävä laji. Painovoima alkaa tulla tutummaksi vuosi vuodelta. Vanheneminen on myös kivaa. Tuntuu, että saa heittää hyvästit joutavalle pingottamiselle ulkonäön ja käytöksensä suhteen. Tarkoitan, että turha tällääminen jää pois, luottaa itseensä enemmän kuin nuorempana ja uskaltaa tehdä aivan toisella tavalla aloitteita, antaa moitteita, kiitosta, yleensäkin ilmoittaa mielipiteensä.

 

Kaikkein jännintä on nähdä myös muiden vanhenevan. Tässä hetki sitten mietimme erään ystäväni kanssa, miten aika kulkee julman nopeasti. Hän oli poissa suomesta viisi vuotta, ja laskeskeli, että jos jatkaa vierailuja yhtä taajaan, tapaa vanhempansa noin kolme kertaa (ja minut noin viisi – kuusi kertaa). Hän päätti tihentää vierailutahtiaan, hyvä niin, ei hyviä ystäviä koskaan liikaa ole.

 

Palatakseni päivän epistolaan, todennäköisesti minusta vielä tulee vanhainkodin raggarimummo, joka on aina liesussa tai paossa omalta punkaltaan, pihistää muiden mummojen tajuntaalaajentavat, pistää sukulaiset ja kaverit kantamaan itselleen jemmapulloja ja kopaisee vanhalta muistilta nuorten mieshoitajien ja –lääkäreiden peräpeilit, vaikkei muuten ehkä enää asiasta mitään muistakaan. Oikeastaan alzheimer ei sitten tietyn pisteen jälkeen enää vaikutakaan kamalalta; ensinhän ihminen turhautuu, kun kukaan ei häntä ymmärrä, mutta kohta perään menee tolkku niin, ettei itsekään enää ymmärrä ketään. Mikäs siinä taantuessa takaisin beibiksi. Ja sitten kohta kuolee pois.

 

Voi tätä elämää suurempaa filosofiapläjäystä, kyllä nyt lähtee taas.