<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

(Nyt varmaan kaikki maailman terveydenhoitajat liittyvät yhteen ja lyövät minua metrisellä halolla. Pyydän jo etukäteen anteeksi, kiltti tyttö kun pohjimmiltani kuitenkin olen.)

 

On olemassa ammattinimikkeen omaava ryhmä, jota en tahdo ymmärtää parhaalla tahdollanikaan. Ryhmän nimi on koulu- ja työ terveydenhoitajat. Heitä yhdistää besserwisser-asenne, johon on vielä viritetty yltiöystävällinen ja hoosaava asenne, jossa pahimmillaan korostuu uskomaton uteliaisuus. Tehdäkseen oikean diagnoosin nämä siistin sisätyön valinneet sisarhentovalkoiset tahtovat tietää kaiken sinusta, ainakin huomattavasti enemmän kuin hoitohenkilökunta lääkärissä. Sitten kun sinne joskus moisen kerberoksen ohi pääsee.

 

Ymmärränhän minä, että sääntönsä ja ohjeensa ovat heilläkin, mutta esimerkiksi silloin kun rupesin ”kajahtamaan” ja halusin ajan työpaikkalääkärille pillerireseptiä varten, jouduin keksimään ovelan juonen salatakseni oikean syyn työterveyshoitajalta. En minä tahdo, että kukaan töissä tietää minun napsivan mielipuolilääkkeitä. En edes vaitiolovelvollisen porukan. Niinpä vetosin verenpaineen mittaukseen ja muihin joutaviin verikokeisiin.

 

Sitä paitsi ainakin meillä työterveydenhoitaja ei pistä edes influenssarokotuksia. Itse asiassa se kääntää päänsä pois, kun joku muu tekee sen. Todennäköisesti jos hän joutuisi antamaan ensiapua jollekin pahasti itsensä teloneelle, kuuluisi vieno kops ja kipeä saisi hoidella itse itsensä ambulanssiin. Meidän terveydenhoitajamme kuljeskelee pitkin taloa ergonomisissa tutkimuksissa ja järjestää tilaisuuksia muiden työterveyshoitajien kanssa. Niillä on pakko olla joku kammottava salaliitto.

 

Kouluterveydenhoitajat silloin joskus suloisella 70-luvulla järjestivät vain joukkoriisuuntumistapahtumia kylmissä vastaanottotiloissaan tai voimistelusaleissa. Vieläkin kun haistan pienen hikisen pojan hajun jossain, taannun takaisin kansakoulun ensimmäiselle tai toiselle luokalle, muistan lököttävät vaaleanpunaiset ällöttävät alushousuni ja rikkinäiset sukat, joita molempia häpesin suunnattomasti.

 

Onneksi töissä ei tarvitse harrastaa joukkoriisuuntumista, ellei sellaiseksi lasketa firman saunailtoja. Siellä onneksi miehet ja naiset saunovat eri vuoroilla, ja tilaisuuteen ymmärtää varautua laittamalla päälisvaatteiden allekin parempaa ylle. Mutta mitä ne terveydenhoitajat täällä enää tekevät? Onko tämä sitä tajunnanvirtaa vai alitajuisia toiveita?