Kohta laulan kovaa, että "tee mun päivä". Nuhayskäkuumepaska jatkuu. Pomo ämpyilee.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tytärpuoli sai tänä aamuna huutia. Ensin se oli ilmestynyt meille suoraan koulusta soittelematta ja ilmoittelematta – todennäköisesti oli pummilla. Ihan fain, mutta hänen pitää oppia että talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan. Jos asuntomme on vain kaksio, hänellä ei ole mitään olohuoneen valloitusoikeutta. Siellä kun ovat tietokone ja teevee vierassängyn lisäksi.

Minä makaan koko illan sängyssä reporankana ja kuumeen kourissa, en muutenkaan ollut mitenkään seurallisella tuulella. Se juuttaan kakara alkoi rätisemään, kun isänsä katsoi telkkarista mäkihyppyä, että pitää katsoa jotain paskasalkkareita ja perkeleOC:tä. S**tana, sanon minä, meillä on tasan kaksi ihmistä, jotka määräävät mitä katsotaan, jos tulee ristiriitatilanne. Ja jos minä en ole taistelussa mukana, se on minun puolisoni.

Sen jälkeen hirviö alkoi vänittämään telkkarin äänestä, valoista ja kaikesta mahdollisesta, etten minä saanut hetken rauhaa, kun kuuluu sellainen pissaliisakimitys olohuoneesta. Aamulla huomasin eväsjugurttinikin häipyneen.

Sen jälkeen oli minun vuoroni kirkastua. Palaa se pinna mullakin, ja parempi ehkä on, ettei tytärpuoli nenäänsä meille näytä viikolla. Käy liian raskaaksi vielä aamullakin kuunnella sitä "valot pois" "olkaa hiljaa" vinkua, joka hänen kuninkaallisesta vierailustaan seuraa. Jos on prinsessallisen herkkä hipiä, ei kannata tulla hernesäkkiin yöksi.