<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minulle on oikeastaan aivan sama mikä viikonpäivä on menossa, mutta tällä kertaa olen erittäin otettu perjantaista. Minulla kolottaa alkoholihammasta. Joo, tiedän, ettei se mitään uutta ole, mutta ainakin olen pinnistellyt reippaasti aina tänne saakka. Nyt jos iltasella narautan korkin auki, niin siitä ei kärsi kuin sisäelimet ja ihmissuhde. Asialliset asiat hoidetaan, muuten voi sitten olla vaikka ellun kana.

 

Eilen tilasin huutonetin kautta kassillisen vaatteita, kahdet housut, pitkän hameen ja muuta tilpehööriä. On se vain hyvä, että sellainenkin paikka on olemassa, mitenhän sitä muuten naamioisi itsensä näillä tuloilla. Joka kerta kun löydän sieltä jotain sopivaa ja erityisesti HALVALLA, taputtelen yhteen pieniä karvaisia kätösiäni. On se ihana, että ihmiset jaksavat kierrättää, eivätkä vain viskaa pois hyvää tavaraa.

 

Toisaalta niin sitä kierrätettiin lapsuudessanikin. Minun harmini oli, ettei yksikään vanhemmista tyttöpuolisista serkuistani ollut minua pidempi, jos sieltä jotain feminiiniä tuli, se oli aina onnettoman kintsakkaa. Niinpä pidin mieluisampana poikien vaatteita, kyllä ne minulle kelpasivat. Olen vain monta kertaa miettinyt, että siksiköhän vieläkin suosin peittävää ja löysää pukeutumista, nimimerkillä rumat ne vaatteilla koreilee. Onhan minulla näin vanhemmiten miellyttävä luonne... (in my dreams)

 

Sen lisäksi kierrätettiin astioita ja liinavaatteita. Jotkut mummon lakanat kestävät vieläkin, vaikka olen jo toista sukupolvea, joka käyttää niitä. Mutta sen huomaa, että ihmisen keskimitta on pidentynyt, ei niitä lakanoita tahdo enää saada patjan alle taitettua. Ja mikään ei ole niin ärsyttävää kuin yöllä kaulaan kietoutuva lakana. Samaan kastiin voin kyllä lukea myös kaulaan kietoutuvat ihmiset ja kissat. Minun on saatava olla yöllä vapaa. Jos joku kyöhnää liian lähellä, tulee kuuma ja sitten herää ja sitten ahdistaa. Taisin tehdä kehäpäätelmän...

 

Nykyään sitten kierrätetään myös ihmisiä. Aina välillä sitä oikein kauhistuu, kun kuuntelee mitä ihmissuhderallia ovat kaverit harrastaneet nuorempana näillä kylillä. On se luojan lykky, että ensin ei kenellekään kelvannut ja sitten osasi hyppiä paikkakunnalta toiselle, kun alkoi tehdä mieli. Ihme ettei niillä ole normaalia enempää vakavia sukupuolitauteja, ja vielä enemmän ihmettelen, että ne ovat pysyneet ystävinä. Nyt jos alan selittämään, että toisaalta olenhan minäkin entisten poikaystävien ja  tyttöystävien (jotka alkoivat niiden entisten poikaystävien kaa sillai...) kanssa jonkinlaisissa väleissä pysynyt, niin saatan puhua itseni pussiin. Jotta jätänpä sen vellovan suon sikseen.

 

Muita huomioita; on tulossa erittäin paha allergiakevät ja ilmeisesti kesäkin. Hengitykseni on alkanut vinkumaan pikkuhiljaa. Eikä se tällä kertaa johdu tupakoinnista, korkeintaan passiivisesta tupekoinnista, jota se meillä asuva mies harrastaa. On muuten aika kuvottava tapa. Toinen luontouutinen, näin eilen ensimmäiset leskenlehdet. Voi että ne ovat söpöjä!