<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kyllä se vain on kevät; nenä on tukossa, leppä ja pähkinäpensas kukkivat. Naapuritalon suojaisella pihalla nostavat krookukset ja ”ne siniset kevätkukat” päätään, samoin narsissit. Vahvin merkki kuitenkin tulee puluilta. Kun odottelen juna-aseman tunnelissa bussia, kuulen pulujen karjuvan. Se ei ole enää mitään pientä ja hentoa kujerrusta, vaan vastaa lähinnä tiejyrää.

 

Suunnittelen pääsiäiselle aivan liikaa touhua, ensin pitäisi käydä tekemässä kaksi pienempää ikkunanpesukeikkaa, sitten pitäisi kutsua ”suunnittelu”vierailulle ystävämme, jonka kanssa pidämme viljelypalstaa. Niin että pannaanko perunaa, kesäkurpitsaa, purjoa vai annetaanko kasvaa rikkaruohoa? Basilikat, ruohosipuli ja tilli puskevat jo alkuja ikkunalaudalla.

 

Eikä tässä vielä kaikki, pitäisi käydä miehen isäpuolen luonakin yökylässä. Herralla kun ottaa sydämestä. Pitäisi käydä tarkistamassa, ettei sillä ole mitään voimia vaativia tehtäviä, joita tehdessään se syö ensin nitropurkkinsa tyhjäksi, sitten vetää julmetun kännin ja sitten soittaa piipaa-auton. Jotta jos mies tekisi ne raskaat hommat, minä ruuat, ja sitten yhdessä joisimme ne hänen viinaksensa pois, niin kaikki voisimme päästä helpommalla.