On se hienoa, että ihmisellä on äiti. Ja hienoa on sekin, että veljen kohtapuoliin virallisesti ex-vaimo tahtoo pitää yhteyttä aivan itse. Nimittäin äitee teki lapselleen kalakukon ja ex-käly tuo sen tänä iltana tullessaan. Meillä siis pidetään kalakukkokinkerit.

Koska tunnen äitini, piti kutsua muutama vieraskin apajalle. Kukon sisus kun tuppaa olemaan parhaimmillaan tuoreena. Sitä kuorta voi sitten natustella toki ajan kanssa. Mutta ensi yönä meillä peiton reunat lepattavat; ruistaikina kun tekee tehtävänsä.

Lomalla olen nukkunut päiväunia, katsonut Animal Planettia ja Discovery Channelia, pessyt kolme mattoa, siivonnut eteisen ja keittiön. Tänään aion jatkaa riehumista ranteeni keston mukaan makuuhuoneessa, jossa lauma vihaisia pölypunkkeja on linnoittautunut kuninkaalliseen sänkyymme. Pian saavat elukat huutia.

En ole juurikaan roikkunut netissä. Polkkaamisellekin loma saattaa tehdä hyvää. Ranne on edelleen kipeä, mutta ei ihan niin paljon, liikunta tekee sille hyvää. Ja ilma on juuri sopiva minun lomaani varten, ei mitään auringon paistetta ja linnunlaulua, vaan jalkarätei ja vettä taivaan täydeltä. Kyllä luonto tietää, mikä sopii fiilikseen, joka siis on? No, osittain katastrofaalinen, osittain rento, suorastaan sulava, niin kuin vanha lumi...