Sain korruptiolahjana Hackamannin nelipesäisen lettupannun. Tänään pitää testata ovatko pienet letut parempia kuin suuret. Itse olen kyllä suurten lettujen kaveri, mutta todennäköisesti pieniä on helpompi paistaa. Ja eturuuaksi tietysti hernekeittoa suoraan purkista.

Tytärpuoli raahautui jostain nuorisohumupaikasta kahden jälkeen meille. Tai oikeastaan taksi sen toi ja minä pääsin maksajaksi. Parempi tietysti niin, ettei jäänyt minnekään joronjäljille, kun leuallaan oli jo maata kyntänyt ja pyllähti vielä pihassakin märälle asvaltille, ennen kuin pääsi sisälle. Kai sen kanssa on käytävä henkevä "kuinka juodaan viinaa, niin ettei kaatuilla" -keskustelu. Ja sen jälkeen tolkutettava, että humalaisella pikkupimulla voi isossa kylässä käydä huono tuuri, jos ei liiku kavereiden kanssa samassa porukassa.

Paraskin puhuja, itseäni ei pidellyt mikään sen jälkeen kun 16 tuli mittariin...