<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No ei tietysti yhtään, tiskatkoon akka pimeässä.

 

Siinä tuli päivän kevennys, joka liittyy aiheeseen. Eilen nimittäin olimme anopin ja apen (tai oikeastaan vain anopin miehen) luona kylässä. Se oli taas tällainen kuninkaallisella käskytyksellä ja protokollalla suoritettu vierailu kuten muutkin vierailumme siellä päin ovat tapahtuneet. Ensin juodaan kahvia, sitten mies leikkaa apen hiukset, anoppi kertoo viimeisen matkan jännittävät tapahtumat ja näyttää valokuvat. Minun osani on äännehtiä rauhoittavasti oikeissa paikoissa.

 

Pariskunta sai juuri kaupunkiasuntonsa myytyä, anopin puoliso jää varhaiseläkkeelle vuoden lopussa, sitten kuulema ryhtyvät katsastamaan asuntoa Kanarialta tai Espanjasta. Kaupunkiasunnosta oli jäänyt kuitenkin sellainen pieni kahden hlön tiskikone ylimääräiseksi ja se pääsi lähtemään meidän mukanamme Helsinkiin. Olivat kuulema katselleet minun käsiäni joulun aikaan ja tulleet siihen tulokseen, että vanha tiskikone ajaisi paremman asian kuin käskyttää meillä asuvaa miestä tiskaamaan. Oikeassa olivat. Mies ei kertakaikkiaan NÄE likaisia astioita, sillä on niiden kohdalla käsiteaukko.

 

Ongelmana on vain mihin se ihmekone nyt sitten laitetaan? Nimittäin meidän keittiömme standardi ja koneen mitat eivät sovellu toisilleen. Joudumme todennäköisesti tyhjentämään sen ainoan kaapin, jossa on ollut minun tavaroitani pelkästään ja sijoittamaan tiskikoneen sinne. Surkeata tietenkin on, jos minä joudun pakkaamaan kirjalliset dokumenttini, reseptit, valokuvat, kirjeet ja muun henk.koht. tilpehöörin muovikasseihin ja säilyttelemään vaatekomeron pohjalla. Nyyh. Mutta eipä vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa, meillä on tulossa pitkä viikonloppu aikaa pohtia, mitä tyhjennetään ja minne.

 

Kuitenkin aika rehvakka tunne; meillä on tiskikone! Jee!