<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuulun talon EA-koulutettaviin ja turvallisuusorganisaatioon, osaan periaatteessa elvyttää, paikata, pelastaa ja johtaa toimintaa kriisioloissa, sulkea ryhmän bunkkeriin ja orpaniseerata osan porukkaa veivaamaan puhdasta ilmaa, osan paskomaan tynnyriin ja kaikki nukkumaan vuoroissa. Pelottava ajatus. Vaikka olenkin itse elänyt lapsuuteni komerossa, ei se tarkoita, että viihtyisin enää nykyään moninkertaisien rautaovien takana, etenkin kun sieltä ei pääse pois. Todennäköisesti saisin paniikki- ja pakokauhukohtauksen erittäin pikaisesti ja pahimmassa tapauksessa tartuttaisin sen muihinkin.

 

Kun kysyin meidän kiinteistöjohtajalta, että mistä moinen kunnia, hän vastasi kauniisti, että kun olen niin topakka. Rehellinen vastaus olisi ollut, että olen niin vittumainen akka, ettei ihmiset ilkeä mulle vastaansanoa. Räksytän riittävän pitkään ja hartaasti. Välillä kieltämättä tunnen olevani lastentarhassa, jossa kakarat eivät tahdo oppia yksinkertaisimpiakaan käyttäytymissääntöjä, muista ohjeista puhumattakaan.

 

Meillä ei siis ole töissä turvallista kriisin eikä rauhan aikana, sikäli kun minusta on kysymys. Olen suunnitellut paikkani eteen sellaista naamani kuvalla varustettua kylttiä, jossa lukisi ”Täällä vartioin minä.” Se todennäköisesti vähentäisi ympäristössäni notkumista jopa silloin kun en itse ole paikalla. Mutta minkäs teet, kun ei minua (ainakaan vielä) ole irtisanottukaan, siinäpähän kestävät. Sitä saavat mitä tilaavat. Mutta linjani aion pitää todeten biblikaalisti; maa oli häneen ja hän maahan tyytyväinen. Voi herramunjee, kaikkea sitä käsistään laskeekin...

 

Hyviä asioita oto-asemassani: turvallisuuskoulutuksessa on kivointa leikkiä sammuttimilla. Välillä on kiva tehdä jotain aivan muuta kuin mitä ammatti antaisi. Voisin harkita palomiehen uraa, jos olisin 20-vuotias, hyväkeuhkoinen, -kuntoinen ihminen, joka osaisi uida, sukeltaa ja jolla ei olisi suljetun paikan kammo.

 

***

 

Tänään on tili tuli, tili meni -päivä, sähköyhtiö on sitä mieltä, että sähkölaskumme on niin kuin kuuluukin. Nyt kun alan sitä lyhentämään, joudun ilmoittamaan taloyhtiölle, että tästä lähtien vuokranmaksumme tulee myöhästymään eräpäivästään 15 päivää. Tunnen itseni keplottelijaksi ja maanmatoseksi. Välillä tämä taloudellinen joka kuukautinen selviytymistaistelu meinaa viedä ihmisestä mehut. Välillä tekisi vain mieli luovuttaa ja karata, hankkia peruukki, piilolasit ja väärennetty passi ja karata ulkomaille.

 

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat...