Lueskelin aamukahvin kera Pressolehteä ja ihastelin juttuja. Sitten iski epäilys, eikö Presso kuitenkin ole elämäntapalehti? Siellä lähes kaikki jutut piilomainostavat jotain, tosin kovin viihdyttävällä tavalla. Aloin miettiä muita säännöllisesti lukemiani lehtiä, Kauppalehti, Taloussanomat, HS ja ilmaisjakelulärpäkkeet Metro ja Sata.

Minua taidetaan vedättää oikein kunnolla. Ja kovin kaupalliseen suuntaan. Ei siinä tietysti mitään pahaa ole, mutta mielellään lukaisisi jotain vaihtoehtojulkaisua edes tasapainon nimissä. Vaikka en prekariaattiin enkä anarkistiseen nuorisoliikkeeseen enää voi kuuluakaan, vanha haahka, voi minulle nyt suositella perustellen mihin vaihtoehtojulkaisuun/ julkaisuihin minun kannattaisi perehtyä laajentaakseni maailmankuvaani.

Siellä vihollisen kulutuspää-äänenkannattajassa oli juttu Robert Pauligista. Herra oli joutunut viranomaisvaatimusten takia tutkimaan vähän tarkempaan kahvin tuottamisen ja valmistuksen syvintä olemusta ja olikin löytänyt yllättäviä käyttötapoja kahvimarjalle, jota tähän asti on sumeilematta syydetty tuottajamaissa luontoon, missä se on rehevöittänyt vesistöja ja ollut muutenkin tuhma.

Mutta Robert-setä keksi; nykyään tuottajat keräävät vain kypsät marjat talteen, marjat ja pavut erotellaan, pavuista tulee se kahvi. Sen sijaan marjoista tehdään uutetta, josta saadaan mehua, viiniä, shampoota, selluliittivoidetta, ja nyt Robert vielä on keksinyt, että kahvirasvasta voisi aivan hyvin tehdä myös tuoksukynttilöitä! Kyllä se on viksu. Nostan kuvitteellista päähinettä kapitalistille.

Kirjallisen katsauksen saa päättää uusin hankintani Susanna Clarken Jonathan Strange ja herra Norrell, kirja on yhdistelmä fantasiaa ja Dickensiä. Sen lisäksi vielä paksu, ettei aivan illassa saa läpi kahlattua. Muutaman kymmenen sivun lukukokemuksella odotan tältä paljon. Voi kun aina olisi hyvää luettavaa.