Lueskelin aamukahvin kera Pressolehteä ja ihastelin juttuja. Sitten
iski epäilys, eikö Presso kuitenkin ole elämäntapalehti? Siellä lähes
kaikki jutut piilomainostavat jotain, tosin kovin viihdyttävällä
tavalla. Aloin miettiä muita säännöllisesti lukemiani lehtiä,
Kauppalehti, Taloussanomat, HS ja ilmaisjakelulärpäkkeet Metro ja Sata.
Minua taidetaan vedättää oikein kunnolla. Ja kovin kaupalliseen
suuntaan. Ei siinä tietysti mitään pahaa ole, mutta mielellään
lukaisisi jotain vaihtoehtojulkaisua edes tasapainon nimissä. Vaikka en
prekariaattiin enkä anarkistiseen nuorisoliikkeeseen enää voi
kuuluakaan, vanha haahka, voi minulle nyt suositella perustellen mihin
vaihtoehtojulkaisuun/ julkaisuihin minun kannattaisi perehtyä
laajentaakseni maailmankuvaani.
Siellä vihollisen kulutuspää-äänenkannattajassa oli juttu Robert
Pauligista. Herra oli joutunut viranomaisvaatimusten takia tutkimaan
vähän tarkempaan kahvin tuottamisen ja valmistuksen syvintä olemusta ja
olikin löytänyt yllättäviä käyttötapoja kahvimarjalle, jota tähän asti
on sumeilematta syydetty tuottajamaissa luontoon, missä se on
rehevöittänyt vesistöja ja ollut muutenkin tuhma.
Mutta Robert-setä keksi; nykyään tuottajat keräävät vain kypsät marjat
talteen, marjat ja pavut erotellaan, pavuista tulee se kahvi. Sen
sijaan marjoista tehdään uutetta, josta saadaan mehua, viiniä,
shampoota, selluliittivoidetta, ja nyt Robert vielä on keksinyt, että
kahvirasvasta voisi aivan hyvin tehdä myös tuoksukynttilöitä! Kyllä se
on viksu. Nostan kuvitteellista päähinettä kapitalistille.
Kirjallisen katsauksen saa päättää uusin hankintani Susanna Clarken
Jonathan Strange ja herra Norrell, kirja on yhdistelmä fantasiaa ja
Dickensiä. Sen lisäksi vielä paksu, ettei aivan illassa saa läpi
kahlattua. Muutaman kymmenen sivun lukukokemuksella odotan tältä
paljon. Voi kun aina olisi hyvää luettavaa.
lauantai, 13. toukokuu 2006