...vaan kun ei osaa.

Aamulla mies väitti, että hänellä on kello soimassa sen jälkeen kun minä olisin jo lähtenyt töihin. Kun soitin viidentoista minuutin ajan työmatkan aikana, luulin saaneeni hänet mielestäni hereille. Enpä saanut. Kun soitin vähän ennen töistä lähtöä, kuulen puhelimessa nousuhumalaisen äänen, joka sanoo "Hei kulta". Siinä vaiheessa alkoi jo vituttamaan.

Olin kahdeksaan asti yhdessä korruptiotilaisuudessa, kun pääsin taloon, jota kodiksi kutsutaan, röhnöttää yksi poikamieskerhon jäsenistä tuhannen tuiskeessa keittiönpöydän ääressä, eikä sitä meillä asuvaa miestä näy missään.

Tuli kilahdus. Karjaisin jäsenen ulos ja aloin siivota omituisia "keskustelun" jälkiä, joihin kuului mm. mullattu olohuoneen lattia, parveke täynnä kaljatölkkejä ja wc, jonka lattialla mojotti tavallisesti seinällä roikkuva pikkuhylly. Tavarat tietenkin hujanhajan lattialla. Sähköhammasharja on edelleen hukassa.

Se meillä asuva mies tuli tuossa hetki sitten ja päätti, että samainen tuoli, josta poikamieskerhon jäsenen ajoin jortaaniaan tai kotiinsa, on erittäin hyvä nukkumapaikka. Muuta en sano kuin että äitis oli. Ja ehkä minä myös. Maatkoon saatana siinä. Tai nukkukoon känninsä.