<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Metro-lehti sivisti minua, että jossain päin Etelä-Amerikkaa elää Cruz Hernandez, joka täytti 128 vuotta 3. toukokuuta. Rva Hernandez kuulema keskittyy nukkumiseen ja puhuminenkin on viime vuosina jäänyt. Voin vain kuvitella, että sen ikäisenä olisi minultakin jo suurimmat puheet tulleet ulos. Kävisin varmaan sitä sisäistä dialogia.

Äitee täyttää huomenna 68 vuotta, hän lähti paikallisen marttakerhon kanssa Viroon kylpylämatkalle. Hyvä onkin, että rouva edes itsekseen matkustaa. Isääni ei nimittäin saa päivää pidemmälle reissulle minnekään. Kuulema liian vaivalloista ja ei ole hyvin asiat missään. Noh, oma on häpeänsä. Nyt olisi aikaa ja rahaa, mutta tahto taitaa puuttua.

Kuolevaisuus askarruttaa. Lääkäri antoi puhallusmittarin ja avaavan astmalääkkeen. Ensin kuulema puhaltelen ilman lääkettä ja toisen viikon lääkkeellä ja ilman. Sitten menen laboratorioon hönkimään isoon mittariin. Ja rasituspuhaltelukoekin pitää järjestää. Ensimmäisten puhallusten perusteella minulla on joko helevetin pienet keuhkot tai sitten pikkurakkulat ovat siellä aivan lysyssä. On tämäkin. Tämä kirjoittelu on muuttumassa saduista ja tarinoista sairaspäiväkirjaksi.

Mutta nyt on perstai. Ystävä lähetti eilen illalla viehkon tekstiviestin, jonka aion jakaa kanssanne. Enkä ottanut tätä henkilökohtaisesti, kunhan naurattaa, että kaikkea sitä maailmassa onkin. "Joidenkin naisten ongelma on se, että he innostuvat suunnattomasti jostain mitättömästä asiasta, ja sitten menevät sen kanssa naimisiin." Kyseessä on kuulema kulttuurijulkaisu Me Naiset-lehden mainos...

Varmaan tulen katumaan tätä lisäystä, mutta näppäimet viekoittelevat minua; onkohan tuo yllämainittu nyt sitä nuorten naisten vaskistista pahuutta, josta aina jossain kuulen puhuttavan?