Joskus noin kolme neljä kertaa vuodesta saan tappavan toispuoleisen päänsäryn, joka alkaa varoittamatta ja kestää aina yön yli. Eilen oli taas se päivä. Yleensä yritän sinnitellä sitä vastaan, ja toimia niin kuin minussa mitää vikaa ei olisikaan, mutta siinä vaiheessa kun oli tarkoitus MINUNKIN ryhtyä katsomaan euroviisuja, vilkkuvat valot ja äänet saivat pääparkani riehaantumaan lopullisesti.

Niinpä katsontaurakka tapahtui seuraavasti: makailen varasängyssämme ja mies sohvalta kommentoi aina kun tuli hänen mielestään jotain mielenkiintoista, jolloin hetkeksi avaan silmäni ja vilkaisen ruudun tapahtumia. Hauskahan sitä ääntenlaskentaa oli näinkin kuunnella. Jotenkin vain luulen, että tapahtumaan olisi sopinut seurata sitä pienessä sievässä ja jotain kevyttä natustellen. Mutta ei, ajatuskin ruuasta oksetti eikä alkoholi käynyt pienessä mielessäkään.

Silmät kiinni "katsellessani" lauluista sain varmaan aivan toisenlaisen kuvan kuin silmät auki katseleva kansanosa. Plordin jälkeen paras mielestäni oli jokin itäblokin ujellus Leila, se soljui ulos telkkarista otsaohimoitani hieroen. Muut olivatkin sitten melkoista tuubaa...