The leidi is back. Perunat ovat sitten maassa, paitsi rosamundat, niissä ei ollut vielä ituja. Ikkunalla pikkukasvihuoneessa salaatti nostelee päätään, mutta tyhmät laventelit ovat ärsyttäviä. Ne pihtaavat, vain yksi ainoa siemen on itänyt. En minä kyllä toisaalta enempää tahtoisikaan. Sen verran vain, että saisin jotain jännittäviä pikkulaventelipussukoita vaatekaappeihin. Siitä tulee nimittäin uskomattoman hyvä tuoksu.

Yläkerrassa asuu jotain parikymppisiä lapsukaisia, suokaa vaan anteeksi kakskyt veet, olen joskus itsekin kiroillut vanhempaa porukkaa, että miten ne viitsivätkin, kun me kuitenkin jo TIEDETÄÄN kaikki. Niinpä, sitten kun kasvaa vähän vanhemmaksi, tajuaa, ettei tiedäkään hevon humppaa. Tai niin minulle ainakin kävi.

Syy, miksi noteerasin nuorison tänään, on heidän musiikkimakunsa, siellä kun on bileet, ja soitetaan Leevi&Leavingsia, Kake Randelinia, Irwiniä, kotimaista "disko"musikkia ja muuta aivan ihmeellistä ja outoa musiikkia. Vai onko se jotenkin muotia? Vai ovatko nuo kakarat yläkerrassa hulluja? Sitten meitä onkin täysi sarja musiikillisesti tässä rapussa; me, mies kuuntelee jotain trance psykohöpöhöpöchillailu ja rollailumusiikkia, vaimo jotain umpityhmää raskasta metallia; kakkoskerroksen väki, josta raikaa Jethro Tull, Cream, Pink Floyd ja muu sellainen jännä psykedeelinen osasto, ja sitten tuo meidän pilalle mennyt nuorisomme ylimmässä... Kerrostalossa on jännittävää elää.

Naama punottaa. Pilvien läpikin tuo iso pallo vaikuttaa jänskästi. Toimme parvekelaatikoihin  matoja. Se oli tuon miehen idea. Kertokaa heti, jos teillä on jotain kokemusta asiasta. Etenkin jos teillä on huonoja kokemuksia. Nimittäin niistä madoista kuoli ennen laatikkoon pääsemistä ainakin 1/3, saivatko ne jonkin trauman? Apuuaa, tänne tarvitaan traumaensiapuaaaaa!