<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tytärpuoli kävi kymppiluokan loppuun ja saa nyt sen päälle ihan järjellisen todistuksen. Lukioon se kuulema on menossa. Siinäpähän on kolme vuotta hyvää aikaa pähkiä mitä tahtoo tehdä isona, eikä lisätieto hänellekään pahaa tee. Vaikka neiti välillä väittääkin olevansa maailman viisain...

 

Ja ihme ja kumma, oli hän saanut kesätyöpaikankin itselleen järjestettyä! Alkuvuodesta tyttö kyseli, otetaanko meille töihin kesätöihin, kerroin, että otetaan, ja että hakea pitää ja että jos hän tahtoo, tuon hakulomakkeen. Sen jälkeen ei kuulunut mitään. Ajattelin, että minähän en sitä paperia hänelle eteen kanna, jos noin vastenmielistä on, vielä joutuisin täyttämäänkin sen. Puhumattakaan jos tyttö sitten olisi päässyt meille, niin katsella sellaista nyrppänaamaa päivästä toiseen ja miettiä tekeekö se työnsä riittävän hyvin ja minun viaksenihan sekin olisi laskettu ja ...

 

Huomenna kai pitäisi sitten jotenkin muistaa neitiä. Viksuna ihmisenä se jo eilen alkoi pohjustamaan, miksi hän ehdottomasti tarvitsee rahaa. Kuulema pitäisi saada lävistys. Jaha, kesää vastenhan se onkin tosi viisasta ottaa tulehtumaan. Mutta enpä sano mitään, pilatkoon nenänsä, ei ole minun nenäni.

 

Minä päätän kauppasuhteen muutaman ulkomaan yrityksen kanssa tänään. Lähetän siis irtisanomisfakseja ja kirjeitä. Ei tunnu mitenkään hyvältä. Etenkin kun tietää, että sieltä aletaan päivän mittaan tulla pitkin lankoja.

 

Päätän puheeni tähän. Senkin. En päätä vieläkään päiviäni.