Lehdistökatsaus tälle päivälle on taas pidetty. Kauppalehden Presso on
jälleen kerran osoittautunut erittäin viihdyttäväksi lauantaiaamun
lukupaketiksi. Sieltä löytyi juttu kirjasta "Morsiamen kirja",
kirjoittajana Alli Wiherheimo 1933. Miksi kukaan ei minulla luettanut
sitä kirjaa nuorena? Jos olisi edes joku haju jäänyt niistä tärkeistä
ja huomioitavista asioista. Perustelen asiaa sillä, että joskus
ala-asteikäisenä luin Käytöksen kultaisen kirjan useampaan otteeseen ja
sain sillä kehitettyä itselleni alkeellisen kvasisivistyksen, jolla
olen huijannut kanssaihmisiäni jo useamman vuosikymmenen.
Kuitenkin, takaisin parisuhteellisiin asioihin. Minä en tarkistanut
ennakkoon tulevan puolisoni terveyttä enkä taloutta. Ikä ja alkoholin
käyttö tulivat testattua. Mutta toisaalta en myöskään hankkinut kunnon
kapioita; petivaatteet olivat 10 vuotisen yksinasustelun jäljiltä
silsana, peitteistä puhalsi tuuli läpi ja keittiöön ei ollut
ensimmäistäkään liinaa tai suunpyyhintä. Sen lisäksi liittoon
valmistava pukeutuminenkin on vähän ollut niin ja näin. Virkanaisen
vaatteet puuttuvat edelleen, ei ole jakkupukuja eikä matkapukuja.
Aamiaisviitta puuttuu, samoin kotitakki ja keittiön puolelle sopiva
esiliina ja keittiökolttu. Voi tätä häpeän määrää... Olemme puolin ja
toisin huijanneet toisemme tähän liittoon.
Ihanin sana mistä
kirjassa puhutaan tuossa naisen pukeutumiskohdassa oli rintaliivit,
niitä kutsuttiin rintioisiksi. Hehe, kuulema pienirintaisinkaan yksilö
ei ilman niitä enää nykyaikana tule toimeen. Aihe on vakava, ainakin
minulle. Pidän värikkäistä alusvaatteista, mutta mikä ihme siinä on,
että d-kuppien ympäryskoot loppuvat kovin usein kokoihin 85 tai 90?
Eivätkö xl-kokoiset naiset saa käyttää muita kuin mustia, valkoisia tai
puuterin värisiä rintareppuja? Tai sitten ostaa liivinsä tolkuttoman
kalliilla jostain erikoisliikkeestä. En ole katkera, mutta kuitenkin.
Nyt kun on aamuvilli pidetty, menenkin takaisin unten maille. Katsellaan sitä heräämistä sitten myöhemmin...
lauantai, 17. kesäkuu 2006