Lehdistökatsaus tälle päivälle on taas pidetty. Kauppalehden Presso on jälleen kerran osoittautunut erittäin viihdyttäväksi lauantaiaamun lukupaketiksi. Sieltä löytyi juttu kirjasta "Morsiamen kirja", kirjoittajana Alli Wiherheimo 1933. Miksi kukaan ei minulla luettanut sitä kirjaa nuorena? Jos olisi edes joku haju jäänyt niistä tärkeistä ja  huomioitavista asioista. Perustelen asiaa sillä, että joskus ala-asteikäisenä luin Käytöksen kultaisen kirjan useampaan otteeseen ja sain sillä kehitettyä itselleni alkeellisen kvasisivistyksen, jolla olen huijannut kanssaihmisiäni jo useamman vuosikymmenen.

Kuitenkin, takaisin parisuhteellisiin asioihin. Minä en tarkistanut ennakkoon tulevan puolisoni terveyttä enkä taloutta. Ikä ja alkoholin käyttö tulivat testattua. Mutta toisaalta en myöskään hankkinut kunnon kapioita; petivaatteet olivat 10 vuotisen yksinasustelun jäljiltä silsana, peitteistä puhalsi tuuli läpi ja keittiöön ei ollut ensimmäistäkään liinaa tai suunpyyhintä. Sen lisäksi liittoon valmistava pukeutuminenkin on vähän ollut niin ja näin. Virkanaisen vaatteet puuttuvat edelleen, ei ole jakkupukuja eikä matkapukuja. Aamiaisviitta puuttuu, samoin kotitakki ja keittiön puolelle sopiva esiliina ja keittiökolttu. Voi tätä häpeän määrää... Olemme puolin ja toisin huijanneet toisemme tähän liittoon.

Ihanin sana mistä kirjassa puhutaan tuossa naisen pukeutumiskohdassa oli rintaliivit, niitä kutsuttiin rintioisiksi. Hehe, kuulema pienirintaisinkaan yksilö ei ilman niitä enää nykyaikana tule toimeen. Aihe on vakava, ainakin minulle. Pidän värikkäistä alusvaatteista, mutta mikä ihme siinä on, että d-kuppien ympäryskoot loppuvat kovin usein kokoihin 85 tai 90? Eivätkö xl-kokoiset naiset saa käyttää muita kuin mustia, valkoisia tai puuterin värisiä rintareppuja? Tai sitten ostaa liivinsä tolkuttoman kalliilla jostain erikoisliikkeestä. En ole katkera, mutta kuitenkin.

Nyt kun on aamuvilli pidetty, menenkin takaisin unten maille. Katsellaan sitä heräämistä sitten myöhemmin...