No niin, lääkitys alkaa olla kohdallaan. Eilinen tushka poistuu takavasemmalle. Meillä asuva mies on viety palstalle riehumaan kavereiden kaa, ja mulla on päivän mietelause menossa. Aion jakaa sen kanssanne: Hymyile, huomenna on huonommin.

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa vankilassa. Kävin hakemassa yhden asiakkaana olevan ystävämme avaimet. Huomenna hänen asunnossaan majaileva seurakunta saa elämänsä herätyksen, minä ja pari muuta menemme poistamaan heidät asunnosta, keräämään avaimet ja muun käteen tarttuneen irtaimen pois kasseista ja nyssäköistä.

Minä olen rauhallinen ihminen, silti joudun välillä rauhattomiin toimiin. Minua oikeastaan vähän pelottaa, ettei vain jotain pahaa sattuisi, mutta turhapa se on etukäteen mitään pelätä. Kuolemakaan ei kuulema kirpaise kuin kerran. Todennäköisesti kaikki sujuu hyvin, mutta silti vähän arveluttaa. Se on vähän niin kuin Elman jalka eikun mieli, kun koipi eka kerran maahan laskettiin... Minusta tulee isona rauhanturvaaja tai rauhanturvaaja.

Sen lisäksi sota jänikset - satujatar tantereelta uusimmat. Mangoldit olivat niille pedoille kelvanneet. Minä tapan ne. Itse asiassa lähden aivan pian palstalle. Ja voe elämän käsi, että sylettää. Jo toinen kerta palstahistoriamme aikana, ja minä onneton tauno en opi.