<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pikkuveli pesueineen ilmoittautui, tällä hetkellä he lilluvat jossain Tukholman rannikolla, ja huomenna palaavat taas Suomeen ja Helsinkiin. Mukana on koko poppoo, eli myös kolme veljenlastani. Huomenna menemmekin Suomenlinnaan piknikille, onneksi on luvattu hyvä ilma.

 

On se ihmejuttu, en koskaan ole ollut mikään "ystävä sä lapsien", mutta jostain syystä veljeni vekarat ovat aina tuntuneet muita helpommilta. Minä siedän ja jopa pidän heistä, pidin jo pikkulapsina, mikä minun tapauksessani on ainutlaatuista. Pienet lapset ovat oivia sinappilinkoja ja palosireeneitä, muuhun en juurikaan ole heistä keksinyt olevan. Mutta toista sitten nuo veljenlapset. Liekö niin, että niissä on se salaperäinen geeniyhdiste, joka toimii eläinperheissäkin? Hajun perusteella tunnistat oman pesueen ja suojelet sitä.

 

Huomisesta tulee varmaan mielenkiintoinen päivä, ainakin meidät erottaa Suomenlinnassa. Me aikuiset olemme vaaleita jättiläisiä, paitsi veljen vaimo, joka on sellainen sirompi tapaus, veljen pojat omaavat kyvyn kadota alle viidessä minuutissa ja veljeni tyttärestä kasvaa hurjaa tahtia klooni minusta. Aina kun häntä katson, mietin, että tuon näköisiä ne olisivat, jos niitä olisin tehnyt. Mutta enpä tehnyt, näyttää tuo veri vaikuttavan vähän kauempaakin.