Vielä muutama vuosi sitten olin melkoinen noviisi internet-maailmassa. Ensin muistaakseni löysin chatit, joissa saatoin riehua tuntisotalla, melkein läpi yön. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja, tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, flirttailin, vedätin, puhuin totta, saarnasin ja joskus vain seurasin sivusta. Kyllästyin niihin, kun niistä ei jäänyt mitään pysyvää. Kaikki hienot keskustelut ja ideat jäivät nopeasti historiaan ja katosivat bittien taivaaseen.

Sen jälkeen ryhdyin vierailemaan keskustelupalstoilla, tiedättehän, niillä missä kirjoitat aiheesta nimimerkillä, ja muut saavat kommentoida kirjoituksia. Siitä meni maku, kun huomasi kanssakirjoittelijoiden ilkeilyt ja piikittelyt, eipäsjuupaskeskustelut. Sen lisäksi oli tylsää, kun välillä käsiteltiin aiheita, joista itsellään ei ollut mitään sanottavaa.

Toki keskustelupalstoilla olisi saanut enemmän lukijoita kuin omassa blogissaan, mutta tähän astisista löydöistäni blogin pitäminen on parasta. Täällä saan kirjoittaa aivan mitä tahdon, muokata kirjoituksiani, poistaakin, jos siltä tuntuu. Voin jossain määrin vaikuttaa kommentointiin, ja mikä ihaninta täällä joku viitsii kommentoida VAIN minua. MINÄMINÄMINÄ, jeee!

Päivittäin täällä käy nelisenkymmentä lukijaa. KIVAKIVAKIVA, kiitos! Minusta on kiva käydä vakoiluvälineissä katsomassa, mistä päin maailmaa tulette, joskus olisi kiva tietää miksi luette kirjoituksiani? Onko se silkkaa sosiaalipornon tarvetta vai koetteko viihtyvänne? Vai, nyyh, olenko pelkkää leikkiä ja ajanvietettä?

Mutta mitäs me laitettiin leivän päälle ennen Flooraa?