Vielä muutama vuosi sitten olin melkoinen noviisi internet-maailmassa.
Ensin muistaakseni löysin chatit, joissa saatoin riehua tuntisotalla,
melkein läpi yön. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja, tapasin
mielenkiintoisia ihmisiä, flirttailin, vedätin, puhuin totta, saarnasin
ja joskus vain seurasin sivusta. Kyllästyin niihin, kun niistä ei
jäänyt mitään pysyvää. Kaikki hienot keskustelut ja ideat jäivät
nopeasti historiaan ja katosivat bittien taivaaseen.
Sen jälkeen ryhdyin vierailemaan keskustelupalstoilla, tiedättehän,
niillä missä kirjoitat aiheesta nimimerkillä, ja muut saavat
kommentoida kirjoituksia. Siitä meni maku, kun huomasi
kanssakirjoittelijoiden ilkeilyt ja piikittelyt,
eipäsjuupaskeskustelut. Sen lisäksi oli tylsää, kun välillä käsiteltiin
aiheita, joista itsellään ei ollut mitään sanottavaa.
Toki keskustelupalstoilla olisi saanut enemmän lukijoita kuin omassa
blogissaan, mutta tähän astisista löydöistäni blogin pitäminen on
parasta. Täällä saan kirjoittaa aivan mitä tahdon, muokata
kirjoituksiani, poistaakin, jos siltä tuntuu. Voin jossain määrin
vaikuttaa kommentointiin, ja mikä ihaninta täällä joku viitsii
kommentoida VAIN minua. MINÄMINÄMINÄ, jeee!
Päivittäin täällä käy nelisenkymmentä lukijaa. KIVAKIVAKIVA, kiitos!
Minusta on kiva käydä vakoiluvälineissä katsomassa, mistä päin maailmaa
tulette, joskus olisi kiva tietää miksi luette kirjoituksiani? Onko se
silkkaa sosiaalipornon tarvetta vai koetteko viihtyvänne? Vai, nyyh,
olenko pelkkää leikkiä ja ajanvietettä?
Mutta mitäs me laitettiin leivän päälle ennen Flooraa?
maanantai, 10. heinäkuu 2006