Taisin juuri mennä sanattomaksi. Kiitos komeista kommenteista kaikille. Ehkä tässä sittenkin on järkeä. Onhan minusta hauskaa jakaa elämäni ahdistavia, tuskastuttavia, joskus hauskoja, mielenkiintoisia ja omituisia kokemuksia kanssanne. Ihminen kirjoittaa itselleen, mutta tahtoo myös palautetta. Ainakin minä.

Kiitos aina yhtä uskollinen Polgara, pornahtele sinä vain täällä. Vielä sekin aika nähdään, kun sinun plookisi tähti nousee oikealle paikalleen. Samaa voisin sanoa Zimbollekin, käykäähän muutkin vilkaisemassa nuoren miehen odysseiaa tuhannen kapakan kautta, tulee nuoruus mieleen. Mutta että käynkö minä jopa nikotiinilaastarista? Voiko sen laittaa cvseen?

Minulla on sellainen tunne, jippikajei, että olemme joskus törmänneet jollain keskustelupalstalla. Nimimerkkisi on tuttu. Siellä minä esiinnyin tosin toisella nimellä. Kiitos Neonilla. Huolestuttaa, että olen hauska kun itse pidän itseäni lähinnä surkuhupaisana ilmestyksenä, etenkin kirjotusteni perusteella. Ensin kyllä luin, että minkälaisia hankaluuksia olen päästänyt bittiavaruuteen. Mikään assosiaatio ei toisaalta ole väärä assosiaatio.

H – aikaisempi blogini oli liian henkilökohtainen, saamani kommentit liikaa asiaan porautuvia. Tässä yritän muistaa, että asioilla on kaksi puolta, minun puoleni ja väärä puoli. Hienoa, että elosi on kunnossa. Kiitos rehellisestä kertomuksesta, se on varmaan vienyt voimia. Aikaisemman blogini kertomukset ovat tallessa, niistäkin vielä jotain joku päivä tulee.

Kerro vain, palikka, jos on kommentoitavaa, minusta on kiva lukea ihmisten tuntemuksia. Ja niistä saattaa saada aivan uuden näkökulman, joskin minähän olen aina oikeassa.

Toki tätä kirjoitteluani seuraa joukko ystäviä ja tuttavia, todennäköisesti vajaa kymmenen henkilöä. Osan kanssa tulee ryypättyä, osa jopa pääsee esiintymään täällä, osa ärsyttää joskus, osa vain lukee. Olen päättänyt, ettei kaikilla ole tänne asiaa, olisi pelottavaa, jos tietäisin elämäni omituisuuksien leviävän ympäri kyliä. En ainakaan vielä ole siihen valmis. Minusta on kiva, että minulla on anonyymeja ja tuntemattomia lukijoita.

Mitäs tolle Herkulle sanoisi? On se nimittäin sellainen Kylli-täti täällä Blogistaniassa, että näkyy ja kuuluu. Kiva että viihdyt täälläkin. Samat Elmalle, blokistanian siivous- ja jalankasvatusministerille. Missäs muualla sitä voi käydä riehumassa kommenttiosastolla, ellei siellä? Kyllä Elma siivoo jäljet!

Kiitos, Sari. Sinun kuvasi ovat niin maanläheisiä, että monta kertaa tulee mieleen, että kuvaat niin kuin minä tahtoisin kirjoittaa. Eikä tarvitse olla samaa mieltä, en minä aina itsekään ole itseni kanssa samaa mieltä. Sarjakuvista on KAIKKIEN pakko pitää, ainakin aku ankasta murojen kanssa.

Olipa kiinnostava katsaus lukijoiden sielunelämään. Miksi minä en tätä jo aikaisemmin keksinyt? Heh, ja mitenhän teidän käy ensi viikolla, kun menen mökille (jossa kävimme tänään ja joka oli kaunis!!! mutta jonka kaivot olivat melkoisen kuivat)? Kokeiluni perusteella en pääse sieltä kännykkäpäivittämään blogiani – vain kommentoimaan. Ehkä minun on viikoksi tehtävä pelkkä kommentteihin perustuva päivitys. On tämä tekniikka ihmelaji.

Edit klo 22.11 Yääk, alan kuulostamaan ihan ameriikan siirapilta. En minä teistä pidä, ettekä te minusta. Mut kirjoitellaan silti. Se on moro.