Hartianseutu on tulessa. Se aurinko s**tana. Vaikka käytin
suojakerrointa 30, silti se taas tapahtui. Jos on kalpeanaama, ei ole
tarkoitettu aurinkoelämään. Pitäisi liikkua sateenvarjon alla, niin
kuin Suomenlinnassa yksi turistitäti. Syy jäi hänen suhteensa hivenen
epäselväksi, kun geenistö hänen kohdallaan olisi väittänyt suvun olleen
polttavan auringon alla jo useamman sukupolven ajan. Mutta kukin
taaplatkoon tyylillään.
Eilinen ilta loppui kuin kananlento. Silmät alkoivat lupsua hyvissä
ajoin ennen puolta yötä, ja meillä asuva mies todisti, ettei ollut
mennyt kymmentä minuuttia, kun oli alkanut vieno korina kuulua
makuuhuoneestamme. Happimyrkytys. Selvät oireet. Nytpä menen takaisin
katsomaan tuleeko uni takaisin. Se voisi nimittäin tullakin, jos oikein
hyvin saan tyynyn aseteltua.
sunnuntai, 2. heinäkuu 2006