Pidän aamuisin hereillä olosta, etenkin jos saan olla yksin hereillä.
Tämä on töissäkin tuottavinta aikaa. (Hyi, työtä ei vielä saa mainita,
vasta ensi viikolla!). Tänä aamuna vaan ei millään olisi huvittanut
mikään, ei ainakaan herääminen. Unessa oli niin mukavaa, siellä aioimme
juuri unibändini kanssa aloittaa keikan, minulla vain olivat yhden
biisin sanat hukassa. Se oli joku Johnny Winterin biisi, ei mikään
naisen laulettava siis, mutta kovasti olin valmis yrittämään.
Meillä asuvaa miestä en tahtonut saada millään hereille, kuulema tvn
vilkkuva valo oli hypnotisoinut sen. Jotain tekemistä oli varmaan
jollain kaverilta lainassa olevalta "kauhukoiralla", kummenen kauhudvdn
boxilla.
Lukemani kirja on täysin perseestä. Sen sainkin
tosin anopilta. Taitaa olla kuttuilua, kun kirja kertoo työn ja perheen
yhteensovittamisen vaikeudesta. Anoppini on hullu kotihiiri. Ilmeisesti
minäkin olisin parhaimmillani sellaisena. Johan siellä eilinen päivä
meni hänen kanssaan jeesustellessa ja jaaritellessa.
Taidan mennä takaisin nukkumaan. Ei tästä mitään tänä aamuna tule. Tyhmä aamu.
Edit 16:35: Hankin parempaa luettavaa, Philip K. Dickin Lies, Inc
-kirjan. Sehän vasta onkin kevyttä kesälukemista. Toisaalta minulla ja
Philipillä on yhteinen ajatusketju. Joskus aikaa sitten ryhdyin
selittämään silloiselle ystävälleni ajatuskuviota, jonka mukaan ihminen
syntyisi kuolleena ja sitten nuorenisi, kunnes syntyisi pois. Hän
naurahti, että Philip-setä oli jo keksinyt sellaisen ajatuksen ja
työnsi kätösiini Haudasta Kohtuun -kirjan. Sellaista se on, olen
syntynyt niin myöhään, että parhaat ajatuksetkin on jo korkattu...
maanantai, 24. heinäkuu 2006