Pidän aamuisin hereillä olosta, etenkin jos saan olla yksin hereillä. Tämä on töissäkin tuottavinta aikaa. (Hyi, työtä ei vielä saa mainita, vasta ensi viikolla!). Tänä aamuna vaan ei millään olisi huvittanut mikään, ei ainakaan herääminen. Unessa oli niin mukavaa, siellä aioimme juuri unibändini kanssa aloittaa keikan, minulla vain olivat yhden biisin sanat hukassa. Se oli joku Johnny Winterin biisi, ei mikään naisen laulettava siis, mutta kovasti olin valmis yrittämään.

Meillä asuvaa miestä en tahtonut saada millään hereille, kuulema tvn vilkkuva valo oli hypnotisoinut sen. Jotain tekemistä oli varmaan jollain kaverilta lainassa olevalta "kauhukoiralla", kummenen kauhudvdn boxilla.

Lukemani kirja on täysin perseestä. Sen sainkin tosin anopilta. Taitaa olla kuttuilua, kun kirja kertoo työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudesta. Anoppini on hullu kotihiiri. Ilmeisesti minäkin olisin parhaimmillani sellaisena. Johan siellä eilinen päivä meni hänen kanssaan jeesustellessa ja jaaritellessa.

Taidan mennä takaisin nukkumaan. Ei tästä mitään tänä aamuna tule. Tyhmä aamu.

Edit 16:35: Hankin parempaa luettavaa, Philip K. Dickin Lies, Inc -kirjan. Sehän vasta onkin kevyttä kesälukemista. Toisaalta minulla ja Philipillä on yhteinen ajatusketju. Joskus aikaa sitten  ryhdyin selittämään silloiselle ystävälleni ajatuskuviota, jonka mukaan ihminen syntyisi kuolleena ja sitten nuorenisi, kunnes syntyisi pois. Hän naurahti, että Philip-setä oli jo keksinyt sellaisen ajatuksen ja työnsi kätösiini Haudasta Kohtuun -kirjan. Sellaista se on, olen syntynyt niin myöhään, että parhaat ajatuksetkin on jo korkattu...