<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huh, että tuntuu olo pirteältä ja levänneeltä. Suorastaan puhkun ja puhisen käydä töiden kimppuun. Minun piti kirjoittaa viime vuosien bestsellerin saapumisesta, viime viikolla tupsahti postiluukusta HKL:n aikataulukirja. Voi miten ihania vuoroja on Jokeri-linjalla! Ihanaa, kiitos kiitos kiitos, HKL! Työmatkailuni tulee tämän kesäkurjuuden jälkeen helpottumaan huomattavasti. Ajatelkaa; kahdeksan vuoroa tunnissa! Kyllä nyt kelpaa.

 

Sen lisäksi minun piti murista kesäaikatauluista lisää, mutta se tyytymättömyyden aihe lopahti siihen, kun VR:n paikallisjuna oli myöhässä merkitsevät 2 minuuttia, ja kerkesin kävellä portaat ylös ja pompata junaan. Muuten olisin jälleen joutunut odottamaan 15 minuuttia. Ja sepä taas olisi sylettänyt. Muuttuvatkohan VR:nkin aikataulut ensi maanantaina? Toivottavasti.

 

Sitä muuten mietin joka kesä, kun ne noita muutoksiaan tekevät, että onkohan niillä mitään yhteistä elintä, joissa aikataulut käydään läpi ja missä niitä synkronoidaan? Vai tekevätkö kaikki, HKL, VR, ja YTV omat päätöksensä ja antavat työssäkäyvän ihmisen selvitä miten sattuu? Onko se julkisten kulkuvälineviranomaisten kosto tyhmille asiakkaille?

 

Ihanaa viileyttä ilmassa aamuisin ja öisin. Kohta alkaa villiviini punertamaan. Jesh! Kohta saa ilmoittautua aikuislukioon opiskelemaan uutta kieltä. Jesh! Kohta olen jälleen vuoden lähempänä eläkeikää. Jesh! Kohta minut voi viedä hoitoon tämän yltiöoptimismin keskeltä. Pitää istua hetki ja odottaa, että kohtaus menee ohi.