On kamalaa jutella oman isänsä kanssa, kun kuulee äänestä ja puheista, että hulluhan se on. Suuruudenhulluutta, liian suuria suunnitelmia, rahaa vieviä asioita, ja siinä sitten mietit, että miten ihmeessä tästä selviät itse - puhumattakaan niistä, jotka siellä jossain elävät hänen kanssaan.

Voiko jossain irtisanoa itsensä suvusta? Voiko lakata jännittämästä puheluita, kun jossain mielen takaperukoilla edelleen huutaa se pieni tyttö, joka jäi ilman vanhempien tukea ja turvaa?