<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Koska olen lähes elämäni ajan ollut nelisilmäinen lepakko, minulla on ollut aikaa tutustua silmälasien sielunelämään. On silti asioita, joita en millään tahdo ymmärtää. Miksi silmälasit likaantuvat? Ymmärtäisin, jos olisin 6-vuotias ylivilkas syömään opetteleva taapero, joka hieroisi ruokalistan myös linsseihinsä. Vaan kun en ole, olen siisti sisätyötä tekevä nelikymppinen, jonka luulisi pystyvän pitämään okulaarinsa puhtaina.
Joka aamu linssit on kuitenkin pestävä. Ehkä välttämättä heti herätessään likaa ei huomaa, silmät ovat sen verran sikkaralla muutenkin, mutta annapas olla kun pääset näyttöpäätteen ääreen, niin joudut välittömästi ponkaisemaan työpisteestä taukotilaan ja aloittamaan lutraamisen. Paperilla pyyhkiminen ei tilannetta paranna, paidan helma lisää turhuisuuden kolmanteen potenssiin, mikrokuituliinat toimivat aikansa, mutta sen jälkeen kun ne on pesty, ei teho enää ole sama. Hätätilassa voi käyttää pehmitettyä sanomalehtipaperia, se vie suurimman osan tähmästä pois.
Tähän mennessä olen löytänyt yhden ainoan asian, jolla silmälasien linssit ehdottomasti puhdistuvat, suorastaan syväpuhdistuvat, nimittäin Fairy. Minä en ymmärrä mitä ainetta siinä on verrattuna kilpaileviin tuotteisiin, mutta jälki on puhdasta. Mikä parasta Fairystä ei jää sellaista ällöttävää kelmua linssien pintaan. Meillä kotona ei Fairyä ole, astiat puhdistuvat pienemmilläkin myrkyillä, mutta kylläpä olen kaivannut tätä hyvin näkemisen aamuista tunnetta, on kuin ilmakin kirkastuisi parilla asteella. Ja kyllä siinä mielikin piristyy, vaikka näkeekin työkavereiden nassut paremmin...
***
Asiasta kolmanteen, viime yönä unissani menin tapaamaan yhtä kanssapolkkaajaa, jonka blogia käyn lueskelemassa silloin tällöin. Hän oli puolisonsa kanssa ilmeisesti jo nukkumassa kun tulimme meillä asuvan miehen kanssa heille, en ymmärrä miten pääsimme perille, mutta muistan, että olin joidenkin johtolankojen avulla päätellyt heidän asuntonsa osoittteen oikeaksi.
Aamulla läksimme ulos, ja kun tulimme takaisin, minulle tuli pakottava tarve ryhtyä isäntäpariskunnalle näyttelemään, ettemme olleet oikeastaan olleetkaan heillä yötä, vaan olimme juuri saapuneet. Siinä sitten nolona keräilin tavaroitamme kasaan ja selittelin etsineeni juuri jotain, minkä takia ne olivat pitkin asuntoa.
Alitajunta on omituinen paikka, etenkin unien suhteen. Pitäisi varmaan tutustua siihen joskus ihan ajan kanssa – jos uskallan. Ja kaikki kanssapolkkaajat huomio, jos löydyn asunnostanne aamulla, en ole pahoilla asioilla, se on vain uneni, joka on kuljettanut minut teille. Toivon, että herätätte ensin, sitten tarjoatte kupin kahvia, sen jälkeen voi ystävällisimielisesti vaikka osoitella ovea.