Elän melkein täysillä. Olen melkein kirjailija, kun pidän omaa blogia.
Olen melkein muusikko, kun laulan karaokea, päissäni ja suihkussa. Olen
melkein multitalentti, kun puhun muutamaa kieltä, jongleeraan sujuvasti
itseäni parempien ihmisten joukossa, järjestän, hoidan ja minglaan
toimistossa ja toimiston ulkopuolella. Olen melkein onnellinen, onhan
minulla koti, mies ja pari kaveria.
Mutta aina ei melkein riitä. Joskus tahtoisi oikeasti olla nero jossain
lajissa. Mene tiedä, tekisikö se onnellisemmaksi vai vieläkin
onnettomammaksi. Mutta jos siitä irtoaisi enemmän elämän makua. Tämä
nykyinen tahtoo olla sellainen makunsa menettänyt purukumi, jota jauhaa
vain jotain tehdäkseen, eikä ymmärrä edes sylkäistä sitä suustaan.
Totuuden nimissä, minulla on enemmän kuin monella muulla. Miksi silti melkein tahtoisin jotain muuta?
sunnuntai, 27. elokuu 2006