<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Paljon on taas pienellä sydämellä.

 

Meillä asuva mies nukkui koko eilisen päivän, en sitten lähtenyt kssanäyttelyyn. Ei aina ole kiva mennä kaikkialle itsekseen. EDIT 10:22 Yleensä on!!! Enimmäkseen nautin jopa yksinosta. Sen kerran kun sitten pyydän häntä mukaan, olisi kiva myös seuraa saada. Yleensä kun hän valittaa, että olisin joka paikkaan menossa itsekseni. Että minä sitten pyysin, kun kerta kumppaneita siinä sentään ollaan niin (lainatakseni Preetin sanoja Täällä pohjan tähden alla –kirjassa, kun akkansa kuoli). Edellisenä iltana se vielä lupasi lähteä mukaan, mutta sitten koitti unikohtaus, ja yli nelikymppinen mieshän tarvitsee paljon unta. Joskus kolmen jälkeen kun herra sitten päätti vihdoin nousta, en minä enää tahtonut lähteä. Olisi alunperinkin pitänyt houkutella joku muu mukaan. Eilen harmitti paljon, tänään vähemmän. Osaanpahan taas varautua seuraavalla kerralla.

 

Sijaistoimintana toimitimme yhdelle "nuorelleparille" anopilta saamiani suuria lautasia, katelautasia ja kahvi- ja teekuppeja. Itsellämme kun ei niille käyttöä ollut, olivat niin seitsemänkymmentälukuista tumman ruskeaa, että oikein pahaa teki katsellakin niitä. Mutta kierrätykseen kelpaa kaikki. Itselläni on edelleen käytössä pikkuveljen vanhat suuret lautaiset, en minä hyvää tavaraa tahdo roskiin veivata. Eikä käytetyn tavaran käyttäminen ole mikään häpeä. Eriparikuppien käyttäminen on suorastaan mukavaa, kun saa valkata vieraalleen omasta mielestään sopivan kupin. Ja mitä kertookaan vieraasta hänen itse valitsemansa kuppi. Hehe, keittiöpsykologiaa.

 

Suuri wc:n kansikeskustelu ei minua yleensä häiritse. WC:n kansi saa puolestani olla myös ylhäällä. Tuleepahan samalla tarkistettua mikä on pytyn puhtausaste kannen alta, ennen kuin sen laskee naiselle sopivaan kuseskeluasentoon. Mutta sitä minä en ymmärrä, että miksi aamu-unessa tornivan miehenrohjon pitää napata suihkuverhon tangosta kiinni ja tarzanmaisesti heilua siinä niin railakkaasti, että koko jumalan tanko rojahti tässä aamuna muutaman alas. Viikonloppuna suoritimme kolojen tilkintä- ja uudelleenkoulutustoimia, joiden toimivuudesta en kummastakaan ole aivan varma.

 

Oli minulla vielä jotain muutakin, mutta nyt en enää kerkeä. Työ kutsuu kiivaasti selkäni takaa. Toiset kutsuvat sitä esihenkilöksi.