<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Huhhuhhuh, tuskan hiki on jo aikaa sitten kuivunut otsaltani. Huomasin puristaneeni vasenta kättäni nyrkkiin hammaslääkärin tuolissa istuessani niin voimakkaasti, että minulla on kynnen kuvat kämmenpohjassa. Samoin takareidet ovat maitohapoilla. Diapamiannostus taisi olla liian pieni. Kahden vuoden päästä pitää lisätä annostusta.

Ei tarvinnut kuin ottaa hammaskiveä pois, mutta sitäkään ei ollut enää niin paljon kuin aikaisemmilla kerroilla. Kyllä vain sähköhammasharja on kova sana! Vielä kun muistaisin käyttää hammaslankaa muulloinkin kuin vain kaksi kuukautta hammaslääkärissä käynnin jälkeen.

Oli siellä yksi lapsikin, sen käsittelyn pituuden kuuli huonokorvaisempi. Kakara veti aariaa viisivuotiaan keuhkojensa kyllyydestä. Isä ja poika kävelivät ohi odotushuoneessa, isä vielä tsemppasi mennessään, että ”hyvinhän se meni, olit tosi reipas”. Niinpä. Varmaan lääkäri ja hoitajatätienkin mielestä, vai liekö heillä korvatulpat?

Tänään on yksi avectilaisuus keskustassa. En tiedä, toisaalta huolestuttaa lähteä sinne, jos meillä asuva mies saa jonkun ”juodaan lisää” kohtauksen, kun on ilmaista viinaa ensin kitusiinsa pari tuntia kaatanut. Inhottaa, kun joutuu miettimään tällaisia. Itsehän minä saan tästä syyttää itseäni, kerroin, että se on avec ja jopa hullu PYYSIN itse sitä mukaan. Mutta kun siellä saisi ruokaakin. Ja se olisi periaatteessa ilmaista silloin. Hehe. There is no such thing as a free meal...