Lapsena ei puuro maistunut. Olin muutenkin kranttu kakara, suorastaan
ongelmalapsi. Mutta Siperia ja nälkä opettavat. Nyt ei kovin monta
ainesosaa ole, joita en suurella mielihalulla poskeeni pistäisi.
Välillä jopa siinä määrin, että pitää miettiä jopa erinäisiä kevyitä
tuotteita, ettei sortuisi pullaan tai suklaaseen.
Kauppalehdessä (taas on ruokapöytälukeminen ollut tosi kevyttä) oli
artikkeli Raision irtisanoutuvasta tuotekehitysjohtajasta, joka on
parissa vuodessa kehitellyt ryhmänsä kanssa muun muassa Elovena-tuoteperheeseen uudenuutukaisia tuotteita.
Toimittaja oli taas tehnyt syvällisen tutkimuksen gloff-kavereidensa
keskuudessa, ottaisivatko välipalaevääkseen Elovenan välipalakeksit.
Eivät kuulema kaivaisi kalukukkarostaan, anteeksi, mailakassistaan.
Varmaan ne pitäisi tarjota Louis Vuitton-kassissa
vähintään, että energiapatukka maistuisi. Meidän Alepassa ei Vuittonin
kasseja ole näkynyt, mutta Elovenan keksejä kyllä löytyy. Ovat aivan
erinomainen iltapäiväkahvieväs ihmiselle, joka nauttii lounaaksi lämmin
kuppi-keiton ja syö vasta kotona.
Siinä se taas nähtiin. Ei
ole minusta paremman luokan ihmiseksi. Kunhan taas rääpistelen elämäni
jotenkin säällisesti. Ja sitä säällisyyttä on lisättävä, verenpaineen
alapaine keikkui taas satasessa. Joo. Minulla on lääkitys. Joo. Kaikki
meistä kuolevat. Joo. Joskus olisi parempi ajatella, että sekin olisi
ohi jo aikaa sitten.
Mutta sitä ennen, kaikki barrikaadeille Elovenan kanssa. Elovena on kova gimma!
Edit 27.8. Elovenan kanssa taistelussa mukana Xena. Kiitos kontribuutiosta, Rosetta!
perjantai, 25. elokuu 2006