Lapsena ei puuro maistunut. Olin muutenkin kranttu kakara, suorastaan ongelmalapsi. Mutta Siperia ja nälkä opettavat. Nyt ei kovin monta ainesosaa ole, joita en suurella mielihalulla poskeeni pistäisi. Välillä jopa siinä määrin, että pitää miettiä jopa erinäisiä kevyitä tuotteita, ettei sortuisi pullaan tai suklaaseen.

Kauppalehdessä (taas on ruokapöytälukeminen ollut tosi kevyttä) oli artikkeli Raision irtisanoutuvasta tuotekehitysjohtajasta, joka on parissa vuodessa kehitellyt ryhmänsä kanssa muun muassa Elovena-tuoteperheeseen uudenuutukaisia tuotteita.

Toimittaja oli taas tehnyt syvällisen tutkimuksen gloff-kavereidensa keskuudessa, ottaisivatko välipalaevääkseen Elovenan välipalakeksit. Eivät kuulema kaivaisi kalukukkarostaan, anteeksi, mailakassistaan. Varmaan ne pitäisi tarjota Louis Vuitton-kassissa vähintään, että energiapatukka maistuisi. Meidän Alepassa ei Vuittonin kasseja ole näkynyt, mutta Elovenan keksejä kyllä löytyy. Ovat aivan erinomainen iltapäiväkahvieväs ihmiselle, joka nauttii lounaaksi lämmin kuppi-keiton ja syö vasta kotona.

Siinä se taas nähtiin. Ei ole minusta paremman luokan ihmiseksi. Kunhan taas rääpistelen elämäni jotenkin säällisesti. Ja sitä säällisyyttä on lisättävä, verenpaineen alapaine keikkui taas satasessa. Joo. Minulla on lääkitys. Joo. Kaikki meistä kuolevat. Joo. Joskus olisi parempi ajatella, että sekin olisi ohi jo aikaa sitten.

Mutta sitä ennen, kaikki barrikaadeille Elovenan kanssa. Elovena on kova gimma!

Edit 27.8. Elovenan kanssa taistelussa mukana Xena. Kiitos kontribuutiosta, Rosetta!