Huhhuh. Maanisessa vieraassa on se hyvä puoli, että kaikki tehdään
nopeutettuun tahtiin. Eilen vanhempani hakivat minut töistä jo kahden
jälkeen, puoli neljältä olimme jo ulkona Kauppakeskus Jumbosta, viiden
aikaan oli jo syöty, seitsemältä juotu iltakahvi ja kymmeneltä
sammutettiin valot. Aamulla herätys seitsemän jälkeen, aamupalat ja
puurot poskeen ja ennen yhdeksää auto starttasi kohti seuraavaa
kohdetta. Kaikkea tätä säesti jatkuva muistelu ja pajatus biologisen
isäni suusta. Ja hihihihittely äitini suunnasta.
Raskasta. Mutta nyt se on ohi taas vähäksi aikaa. Lapsi on laskettu ja
näyttäisi olevan turvassa. Tänään lapsi potkaisee meillä asuvan miehen
ulos kalaan ja sulkee puhelimen. Jonka jälkeen vetää itsesäälihumalan.
Tai sitten ei.
lauantai, 12. elokuu 2006