Huhhuh. Maanisessa vieraassa on se hyvä puoli, että kaikki tehdään nopeutettuun tahtiin. Eilen vanhempani hakivat minut töistä jo kahden jälkeen, puoli neljältä olimme jo ulkona Kauppakeskus Jumbosta, viiden aikaan oli jo syöty, seitsemältä juotu iltakahvi ja kymmeneltä sammutettiin valot. Aamulla herätys seitsemän jälkeen, aamupalat ja puurot poskeen ja ennen yhdeksää auto starttasi kohti seuraavaa kohdetta. Kaikkea tätä säesti jatkuva muistelu ja pajatus biologisen isäni suusta. Ja hihihihittely äitini suunnasta.

Raskasta. Mutta nyt se on ohi taas vähäksi aikaa. Lapsi on laskettu ja näyttäisi olevan turvassa. Tänään lapsi potkaisee meillä asuvan miehen ulos kalaan ja sulkee puhelimen. Jonka jälkeen vetää itsesäälihumalan. Tai sitten ei.