...ovat aina parempaa luettavaa kuin omat. Aionkin piristää eloanne kertomalla viimeiset meiltä.
Hitsaaminen on kallista touhua, ainakin ammattimiehen tekemänä
pääkaupunkiseudulla; ne jotkut korjattavat "helmat" autossamme tulevat
halvimman tarjouksen perusteella maksamaan eur 220. Kalleinta en viitsi
edes kertoa. Jos aiomme saada Volvo-paran läpi katsastuksesta vielä ns.
entisellä hinnalla (joutuisimme maksamaan vain 18 juroa), on raasu
vietävä katsastukseen viimeistään 18. syyskuuta.
Kiitos työvomatoimiston ja Kelan yhteistyön viime kuun
luottokorttilaskusta puuttuu 300 eukkoa (ja arkulla vainaa), joiden
saapumisesta minulla ei ole minkään tyyppistä tietoa. Seuraaville
työttömyys- ja opiskelukorvauksille (n. 530) on jo tilaus olemassa,
meillä asuvan miehen puhelinlasku oli yli satasen ja jos meinaa
huvittaa itseään surffailemalla netissä, olisi syytä löytyä toinen
satanen. Se tosin kattaa kaksi kuukautta tätä viehkoa - ja lähes
ainoata - huvittelumuotoani.
Bussikorttini voimassaolo lakkaa 15. syyskuuta. Seuraavan viikonhan
olen lomalla, eikä minun oleteta liikkuvan minnekään, mutta sen jälkeen
pitäisi taas jollain keinolla päästä töihin. Todennäköisesti silloin
sataa niin paljon, että kymmenkunta kilometriä suuntaansa kuukauden
loppuun saa minut nääntymään ja luhistumaan sairaslomakuntoon. Tai
sitten kuntoni nousee aivan uskomattomiin lukemiin.
Kaiken kaikkiaan taloutemme keikahtaa. Tai sitten jälleen kerran
tapahtuu jotain, joita myös ihmeiksi kutsutaan. Mutta sitä ennen
todennäköisesti stressi ja yleismaailmallinen tuska ovat tehneet
minusta entistä kirkkaamman kruunun omistajan. Seuraavassa elämässäni
pyrin olemaan kivi tai perhonen.
Ja nyt menen pesemään pyykkiä. Siittä se lähtee. Puhtaus on myös köyhän
etuoikeus, ainakin kaupungin vuokratalossa. Kiitos siitäkin vähästä.
tiistai, 22. elokuu 2006