...ovat aina parempaa luettavaa kuin omat. Aionkin piristää eloanne kertomalla viimeiset meiltä.

Hitsaaminen on kallista touhua, ainakin ammattimiehen tekemänä pääkaupunkiseudulla; ne jotkut korjattavat "helmat" autossamme tulevat halvimman tarjouksen perusteella maksamaan eur 220. Kalleinta en viitsi edes kertoa. Jos aiomme saada Volvo-paran läpi katsastuksesta vielä ns. entisellä hinnalla (joutuisimme maksamaan vain 18 juroa), on raasu vietävä katsastukseen viimeistään 18. syyskuuta.

Kiitos työvomatoimiston ja Kelan yhteistyön viime kuun luottokorttilaskusta puuttuu 300 eukkoa (ja arkulla vainaa), joiden saapumisesta minulla ei ole minkään tyyppistä tietoa. Seuraaville työttömyys- ja opiskelukorvauksille (n. 530) on jo tilaus olemassa, meillä asuvan miehen puhelinlasku oli yli satasen ja jos meinaa huvittaa itseään surffailemalla netissä, olisi syytä löytyä toinen satanen. Se tosin kattaa kaksi kuukautta tätä viehkoa - ja lähes ainoata - huvittelumuotoani.

Bussikorttini voimassaolo lakkaa 15. syyskuuta. Seuraavan viikonhan olen lomalla, eikä minun oleteta liikkuvan minnekään, mutta sen jälkeen pitäisi taas jollain keinolla päästä töihin. Todennäköisesti silloin sataa niin paljon, että kymmenkunta kilometriä suuntaansa kuukauden loppuun saa minut nääntymään ja luhistumaan sairaslomakuntoon. Tai sitten kuntoni nousee aivan uskomattomiin lukemiin.

Kaiken kaikkiaan taloutemme keikahtaa. Tai sitten jälleen kerran tapahtuu jotain, joita myös ihmeiksi kutsutaan. Mutta sitä ennen todennäköisesti stressi ja yleismaailmallinen tuska ovat tehneet minusta entistä kirkkaamman kruunun omistajan. Seuraavassa elämässäni pyrin olemaan kivi tai perhonen.

Ja nyt menen pesemään pyykkiä. Siittä se lähtee. Puhtaus on myös köyhän etuoikeus, ainakin kaupungin vuokratalossa. Kiitos siitäkin vähästä.