On se hyvä, että jotkut asiat sen kuin paranevat vanhetessaan. Niin kuin ystävyys. Tuli taas todettua tänä viikonloppuna, kun sai viettää laatuaikaa yhden vanhimman ystävättärensä kanssa. Totesimme, että vaikka edellisestä fyysisestä tapaamisesta oli kolme vuotta, ei syntynyt sitä omituista epämukavuuden tunnetta, joka joskus saattaa tauon aikana ihmisten välille kehittyä. Pitkät puhelut ovat tosin auttaneet tilannetta.

Perjantaina kirmailimme rautatieasemalta keittiönpöydän ääreen herkkuruokien ja viinipöniköiden kanssa. Muistelimme menneitä, pääsimme jopa 70 - 80-luvun punkbändeihin saakka... Lauantaina kiersimme muutaman pakollisen kaupan sekä pari vapaavalintaista terassia Helsingin keskustassa. Löysimme uuden herkkujuoman (tämä kertoo paljon siitä, miten usein käymme baareissa tahollamme); mustikkashotin; mustikkakeittoa, vodkaa ja kermavaahtoa. Se oli niin hyvää, että piti vielä kotiinkin ostaa ainekset.

Ensin saunottiin ja sitten syötiin vasta. Turnauskestävyys vaan ei enää ole niin kuin nuorilla tyttösillä, kahdentoista maissa asunto oli jo hiljainen ja valot sammuneet. Tänä aamuna vielä kävimme kierroksen lähiympäristössä, että vieraskin voi sanoa nähneensä muuta kuin keittiön, sängyn ja parkkipaikan. Juna-asemalla vielä vannotimme toisiamme, ettei seuraavaan tapaamiseen kolmea vuotta tarvitsisi mennä. Kun ystävättäreni pohdiskeli, ettei ollut oikeastaan hankkinut mitään itselleen tuliaiseksi, pohdimme, että jotain kyllä meni viemisinä pohjoiseen, useamman päivän krapula ja liskojen yöt.

Jotta nyt ryhdynkin päiväunille, yöllä jää kuitenkin unet taas vähiin.