<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Opiskelijana oli hauska lähteä alan messuille, sieltä sai näppärästi täydennettyä kynävarastonsa seuraavaa lukukautta varten, pystyi osallistumaan arpajaisiin, maistiaisiin, haalimaan jonkun verran opiskelumateriaalia ja muuten vain nauttimaan ihmisvilinästä. Nykyään on toisin. Menen messuille vastentahtoisesti, yritän salaa messuisänniltä ja -emänniltä katsoa onko heillä osastollaan mitään tarpeellista minulle ja sitten kipittää pikapikaa paikalta pois.

 

Loppusyksy menee sitten vastaillessa valmistajien ja myyjien puheluihin, kun he yrittävät väenvängällä tarjota omaansa parhaana, tulla käymään, tavata kollegoita. Tiedän, se joka ei yritä, ei tee kauppaakaan, mutta kunpa joku keksisi sellaisen mukavan tavan esitellä ja myydä tuotteitaan. Ilman sellaista pakkotakkimeininkiä nimittäin.

 

Tänään iltapäivällä minut voi bongata täältä. Niin, olen niitä pahalaisia, jotka hankkivat asiakkaille annettavaa jakotavaraa tai niitä parempia lahjoja. Lahjojen hankkiminen ja antaminen sopivat minulle kyllä, mutta siitä aiheutuva tuska saa välillä maljani ylitsevuotavaksi. Ja onneksi meillä ei ole suomalaisia asiakkaita kuin kourallinen, ei tarvitse miettiä mitään saunavermeitä, ruuvimeisseleitä, veitsiä, tulentekovälineitä tai muita ihmeellisiä, joita ei voi lentokoneeseen ottaa. (Toisaalta, lentokoneeseen ei pian saa ottaa kuin itsensä, todennäköisesti nakupetterinä, siellä sitten annetaan lennon ajaksi kertakäyttölakana peitoksi. No nyt alkoi taas ajatus lentää...)