<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen kun nousin viimeisestä palaveripöydästä ennen messuille lähtöä, kuulin omituisen risahduksen haaruksistani. Hiippailin mahdollisimman huomaamattomasti lähimpään eriöön, ja katso, viime kesänä ostetut kesähousuni olivat päättäneet hapertua ja irtisanoivat sopimuksen kanssani. Sauma oli revennyt aina puoleen väliin reittä. Eikä tietenkään varsinaisesta saumasta, vaan sen vierestä.

 

Kiroilin ja luikin sivukujia paikalleni, nappasin mukaani neulan ja langan ja linnoittauduin 10 minuutiksi vessaan. Sain repeämän ensiapukorjattua, mutta ei niillä housuilla mitään messuja kierrettäisi. Jouduin liikkumaan erittäin viehkosti ja varovaisesti kohti keskustaa. Siellä kirmasin lähimpään edulliseen rättiliikkeeseen, josta löytyivätkin mustat suorat housut. Noh, syksy on tulossa, tarvitsin housut joka tapauksessa, tarkoitukseni oli vain ostaa ne lokakuussa.

 

Mukanani liikkunut kollega ihmetteli, kun housujen löytämiseen, sovittamiseen ja ostamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia. Minulle se on aivan normaalia, inhoan kaupoissa kiertelyä, tavaroiden hiplaamista ja kaikkein eniten inhoan tuputtavia myyjiä. Onneksi noissa halpakaupoissa on henkilökunta nitistetty niin minimiin, että jos sieltä sellaisen tahtoisi löytää, joutuisi kassalta hakemaan. Siellä niitä vielä yleensä on, ainakin yksi.

 

Uudenrapsakkaat pöksyt jalassa olikin sitten hyvä kiertää tapahtuma läpi, mitään maata mullistavaa ei kätösiin tarttunut, mutta Polga-tädille löysin jotain. Perästä kuuluu...