<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kohta laulan oodin kuulle ja viileydelle, o

n alkamassa juhlakausi. Meillä on tässä kuussa kolmet synttärit (meillä asuva mies, minä ja melkein ilkeä tytärpuoli), yhdet nimipäivät ja yksi hääpäivä. Naureskelemme asialle, että jopa dementikko-osastolla, jos huomaamme elävämme syyskuuta, muistamme, että jotain erikoista tässä kuukaudessa oli. Että voisi olla jotain aihetta juhlaan.

 

Nyt ei kuitenkaan vielä juhlita, vaan tehdään töitä. Paitsi meillä asuva mies, joka vie haavoittunutta Volvoa autokirurgille eli hitsaajalle. Ja sitten menee itse lääkäriin. Siis oikeastaan minä teen töitä. Illalla sitten ellei sada, tarkoitus olisi lähteä Kissojen yöhän.

 

Minä sitten muuten olen aivan ihastunut siihen Thaimaassa olevaan tiikerien päivähoitoluostariin, jossa paikallinen menninkäisen näköinen kaljupäämunkki tarhaa uhanalaisia tiikereitä ja opettaa niitä täysin luonteensa vastaiseen yhteiseloon ihmisen kanssa. Mutta kun haaveenani olisi, että saisin joskus silittää tiikeriä. Ihan oikeasti. Olen varmaan hullu, mutta haaveillahan aina saa.