Eilinen meni harakoille. Oli krapula ja pää kipeänä. Tietääpähän taas ottaneensa. Nukuin useaan otteeseen, tai torkuin oikeastaan. Unetkaan eivät mitään normaaleja olleet. Meillä asuva mies kerkesi sillä välin loiventamaan krapulansa oikein humalaan saakka, vierailemaan kusikujalla, jossa oli sotkenut housunsa koiranpaskaan, polttamaan sohvatyynyn piloille ja muutenkin olemaan typerässä humalassa. Eipä paljon tehnyt mieli sen kanssa seurustella. Onneksi se ymmärsi illalla ruveta nukkumaan, että selvisi edes sen verran, että kehtasi viereen mennä yöksi. Joskus miehet ovat kuvottavia. Joskus tuo meillä asuva mies hävettää, välillä sitten taas muistaa, että on se kiva, kiltti ja mukavakin, erityisesti selvin päin.

Tällaista ei varmaan kannattaisi täälläkään tunnustaa. Tulee vain kommentteja tyyliin "jätä se mies". Minun ahdistustanihan tämä vain on. Yksittäinen mielipide. Asioilla on monta puolta, myös se, jota ei aina tule täällä kerrottua, sitä hyvää ja kivaa. Nopeammin paska olossaan reagoi ja kirjoittaa kuin silloin kun on kivaa ja mukavaa. Niitäkin päiviä on. Itse asiassa suurin osa.

Koska vierailulle tuli yksi ystävä, joka natustaa kasvispitoista ruokaa, tein sienikastiketta ja tuorepastaa.

loraus öljyä pannulle
sipuli pilkottuna
puolikas kesäkurpitsa pilkottuna
2 dl murskattuja suppilovahveroita
2,5 dl Floran Ruoka -kerman sijaista
1 dl vettä
1 tl suolaa
80 g mustaa koskenlaskijajuustoa
mustapippuria
piripiriä
rakuunaa

Kuumalle pannulle öljy, perään sipulit, hetken päästä kesäkurpitsa, suola, pippuri ja roiskaus piripiriä. Kuullota jakypesennä, lisää murskatut sienet (liottamatta), kaada päälle kasvisrasvakerma ja vesi. Kiehauta, lisää juusto nokareina ja rakuuna. Anna porista pienellä lämmölla kymmenisen minuuttia. Äläkä liiottele sen piripirin tai muun chilin kanssa, sitä ei tarvise kuin hyppysellisen.

Hyvää tuli. Etenkin pastan kanssa. Mutta minä nyt en varmaan muuta söisikään kuin pastaa eri muodoissa. Viime aikoina tosin olen taas jaksanut syödä perunaakin. Biologisesta kotoa muuton jälkeen siinä oli pitkä tauko. Samoin inhosin ruisleipää, vaaleata kun ei koskaan ollut. Nyt on alkanut maistua sekin.

Onneksi tänään meillä asuva mies on selvä. Onneksi minäkin olen selvä. Tänään pitää suunnistaa kasvimaalle ja ehkä sienimetsäänkin. Molemmat ovat mukavia ulkoilukohteita. Ja ilma on kaunis, kuulasta kovaa syksyn valoa vaaleansiniseltä taivaalta.