<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensi yönä vietetään asunnottomien yötä. Etenkin alkoholisoituneet miehet ovat vaarassa syrjäytyä asuntojonoissa, jopa asuntolapaikoilta, mutta asunnottomuus koskettaa työttömiä, eläkeläisiä ja naisiakin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla tilanne on surkea, asuntoloita rempataan ja samalla niistä katoaa reilusti paikkoja, uusia ei ole tulossa, etenkin kun yleensä paikka kaatuu naapuruston vastustukseen. ”Ei niitä haisuleita meidän kulmille.”

 

Eivät siellä asuntojonossa kaikki niitä haisuleita ole, toisaalta voi ihan itsekin kokeilla että miten hyvin saa pidettyä itsensä hajuttomana ja mauttomana, kun peseytyy julkisissa vessoissa, mikäli niihinkään pääsee enää sisälle. Minkäs teet, jos omaisuutesi on muovikassissa, ei sinne pesukonetta mahdu, eikä kovin monta vaatekertaa. Joku kuitenkin vielä varastaa nekin asuntolassa, jos sinne satut pääsemään.

 

Meillä kotona on silloin tällöin majoitettu väliaikaisasunnottomia. Ei minulla oikein riitä pokka kieltäytyä, jos ulkona on synkkä ja myrskyinen yö eikä kaverilla ole paikkaa minne mennä. Pitäkää sitten vaikka nössönä, mutta minulla on sisäinen pakko toimia niin.

 

Muita täysin asiaan liittymättömiä kuulumisia, kipeiksi ovat ilmoittautuneet tähän mennessä korvat, kurkku, hengityselimet, poskiontelot ja otsaontelo. Tehostaaksensa sanomaansa ne ovat nostattaneet vähän lämpöä. Todennäköisesti lukemia nostetaan uudelleen iltapäivällä. Jotta tämä tiedotusväline vaikenee todennäköisesti muutamaksi päiväksi. Olisihan se ollut kiva lähteä tänään hyvässä seurassa syömään ja juomaan yhden yhteistyökumppanin laskuun ihan keskikaupungille, mutta saan heittää hyvästit moiselle huvitukselle ja siirtyä sinne rakkaaseen sänkyyni.

 

Juokaa viinimarjamehua! Syökää omenoita! Ja pitäkää päänne lämpimänä!