<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt on tympein aika vuodesta. Syksy on kiva niin pitkään kun puissa on lehdet. Luonnon nakuilu saa ahdistuksen heräämään tällaisen syksyfriikinkin sydämessä. Niinpä kaivamme ensi viikonloppuna esiin salaisen aseemme ja ripustelemme pihavalot parvekkeelle ja ikkunoihin. Minun mielestäni on tolkutonta tuhlaamista odotella joulukuuhun. Nythän niitä tarvitaan, kun on pimeätä ja ankeaa.

 

Voisin kirjoittaa luonnon värinäytelmästä, jonka pääsin näkemään junan ikkunasta. Voisin ihastella kellojen siirron mukanaan tuomaa (väliaikaista) valon lisääntymistä. Voisin haukkua itseni, että ei sitten tullut eilen mentyä sinne sienimetsään, vaikka ilma oli mitä parhain. Mutta enpäs tee. Aion lanseerata uuden maailmanjärjestyksen.

 

Koska kaikki maailman työläiset vihaavat maanantaipäiviä, tai pikemminkin viikon aloitusta väsyneenä, olen kehitellyt kahdeksanpäiväisen viikon. Viikko alkaa maanantaista ja jatkuu normaalisti sunnuntaihin, jonka jälkeen viikonloppu jatkuu pakollisella lepopäivällä. Pakollisena lepopäivänä eivät myöskään kaupat ole auki, bussit eivät kulje, eikä kirkonkelloja kolisutella heti aamusta. Myös baarit ovat kiinni. Pitseriat ja teikövei-paikat saavat myydä ruokaa mukaan tai toimittaa sitä ihmisille.

 

Kyseessä on järjestelmä, jossa on kolme päivää viikonloppua ja viisi päiväinen työviikko. Kolmessa päivässä ihmisen hermot saavat levättyä aivan toisella tavalla kuin vaivaisessa kahdessa, jolloin ei muuta kerkeä kuin sotkea unirytminsä. Noin äkkiseltään laskettuna viikkoja tulisi siis 45,6, ideaani saa vapaasti kehitellä, miten saamme karkausviikon asettumaan systeemiin? Parista kuukaudestakin varmaan pitäisi luopua. Toinen voisi olla lokakuu, kun sillä on niin ruma nimikin. Toisesta minulla ei ole vahvaa mielipidettä.

 

Mitäs tähän sanotte?