Sitten kun on viikonloppu ja vapaata, en saa nukuttua tämän pidempään. On se niin väärin. Joku saattaisi sanoa, että stressi riivaa. Toinen voisi väittää, että olen tulossa vanhaksi, enkä tarvitse enää unta. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Se kolmas, joka uskaltaisi epäillä, etteihän rouvalla vain ole krapula, olisi oikeassa. enkä minä edes juonut juuri mitään! Ei minkäänlaista turnauskestävyyttä. Ja vielä kotona. Kalsarikänneistä! Voi häve.

Kotona juopaamisessa on puolensa, sain katsottua telkkarista (!) lempisarjani Heartbeatin. On se vain niin lutuisen englantilainen.

Nyt ryhdyn pelastustoimenpiteisiin. Kahvia ja voitaleipää. Tai oikeastaan pakastepiirakoita uuniin. En ymmärrä miten joiltakin menee ruokahalu karpulassa. Ei vain minulta. Pää saattaa olla sekaisin ja silmissä usvaa, mutta eväät  maistuvat. Sen näkee...